Kissa baseball

Me ollaan kehitetty hieno urheilulaji, nimeltään Kissa baseball. =) Itse asiassa idea lähti tämän meidän isukin ja Tumpun leikistä. Tumppu kun tykkää ottaa kiinni kaikkea lentävää tavaraa, ja sattui toi mieheke innostumaan kerran niin kovasti, että heitteli pojalle kaikki lelut tuonne ylähyllylle jotka käsiinsä sai. Ja Tumppu tiputteli niitä sitä mukaan takaisin kun niitä sinne hyllylle tuli.

Mitä korkeammalla ollaan sen mukavempi on leluja nappailla kiinni.

No, minäpä päätin sitten vähän kehitellä tätä hienoa leikkiä niin, (ettei tarvitse seinänaapurinkaan menettää hermojaan kun kuuluu kauheaa pauketta seinän läpi) että valitsin sitten leikkiin kolme palloa.

Kaksi hilepalloa, ja styroxpallon sisältävän nahkapallon, ja nyt olen ottanut mukaan sen surullisen kohtalon kokeneen microchip hiiren. Piipittävä pallo, kiva. =)

Sitten päästäänkin tämän jalon urheilulajin sääntöihin. Ne on aika yksinkertaiset, eikä se ole niin nuukaa vaikkei niitä aina noudateta. <=D

Peliin tarvitaan siis pallojen lisäksi kolme kissaa, ja yksi ei kissa, eli minä. Tumppu toimii lyöjänä, sekä pallon palauttajana, miten nyt herralle itselle sopii.

Joskus tulee osuma... Joskus huti...

Ja joskus palloa päätetään pitää vähän jäähyllä, ja leikkiä sillä tovi.Silloin on yleensä tullut huono heitto, tällä tavalla.

Kuka siihen nyt löisi vastaan, etenkin jos pallo on napsahtanut suoraan päähän, kas näin, hiiri tuli kiljuen päin.<=D Lyömä paikkoja on kaksi, joko ihan ylin hylly, tai alempi. Se voi pelin aikana vaihtua monesti. Syötöt tulee aina lattiatasolta, ja minä olen siis lukkari. Toimin myös pesävahtina.

Sitten se joka yrittää tehdä juoksuja, on Lurkki. Pesinä toimii nojatuoli (kuvassa oikealla vähän näkyvä), kiipeilyteline (joka hienosti vähän pilkistää kuvan vasemmassa reunassa) ja lelukoppa (se harmaa siinä lattialla). Nämä on siis yleiset paikat joihin Tumppu pallot tiputtaa.Silloin kun pallo lähtee Tumpun toimesta takaisin päin, syöksytään me Lurkin kanssa pallon perään. Jos minä kosken palloon ensimmäisenä, on Lurkki palanut, mutta jos se saa pallon kynsiinsä ennen minua, on se päässyt pesälle. Sitten on näitä Tumpun laittomia lyöntejä, eli niitä kun pallo viuhahtaakin seinään tai tosi kauas. Se vaatiikin nopeaa toimintaa, ettei pallo mene kovin paljon pelialueen ulkopuolelle.
Nuu Nuu toimii aina pelin tuomarina, hyvän välimatkan päässä pelaajista.
Lyöntityylejä on siis kolme. Joko suoraan ilmasta tassulla mäiskäytys, tai sitten näppi, eli pallo tiputetaan suulla... Tai tassulla hyllynreunalta alas...

Kas näin.

Sitten otetaan myös suoraan koppi, jonka jälkeen pallo palautetaan peliin joko suoraan tassuista tiputtamalla, tai hyllyn kautta.

Joskus pallot jää sitten matkalle, eli toiselle hyllylle, ja silloin Lurkki käy ne noutamassa. Joko tipauttaa ne lattialle asti, tai sitten ottaa pallon suuhun ja käy tuomassa sen minulle. =D
Joskus sitä mennään sitten jo valmiiksi kärkkymään kiipelytelineen päälle palloja. Kuten kuvassa näkyvä häntä kertoo (Lurkki on siis jo kekkuloimassa kiipeilytelineessä), aina ei jaksa odotella. Etenkään nyt kun pelissä on mukana se kielletty lelu, microchip hiiri, jota Tumppu tuossa koittaa pyydystää.

Tämä on mukava urheilulaji, ja voin sanoa että jo vartin pallon heittelyn ja lattialla konttauksen jälkeen alkaa tulemaan kuuma. Ja polvet on mustelmilla, vatsalihakset kipeät siitä nauramisesta (tämähän ei siis ole mitään totista touhua, vaan hauskaa), ja käsi kipeä heittelystä. xD
Peli kestää yleensä kerralla n.15-30minuuttia, ja loppuu yleensä siihen, että Tumppu kerää kaikki pallot itselleen eikä enää palauta niitä. Katselee vain kun niitä heitellään.

Hieno laji, täytyy myöntää. Tumppu osaa myös itse pyytää minua leikittämään. Juoksee ylähyllylle istumaan ja joko huutelee sieltä, tai sitten alkaa höpöilemään siellä. Se on merkki siitä, että nyt tarttis pelata. Lurkkihan löytää pelipaikalle sitten heti, vaikka nukkuisi toisessa huoneessa, niin ei mene kauaa kun koko peliporukka on koolla. Tuomari ei aina jaksa heti tulla paikalle, mutta kyllä sekin jossain välissä tulee.