Lurkki 3 vuotta!

Juniorin, tuon pienen ipanan, Lurkin 3 vuotissynttärit on sitten tänään! Ohjelmassa oli heti aamulla rapsutuksia, pusuja, haleja ja ruokaa kera herkkupalojen. :) Kamerallekkin ehdittiin edes jotenkin poseerata, tyylikkäästi tietenkin. ;D
Eiliset "harjoituskuvaukset" meni tällä tutulla tyylillä, tuosta papanasta kun ei tunnu saavan ikinä mitään suht normaalia poseerauskuvaa. >:D
"Oota, mä eka haukottelen ja tuun sinne päin."
"No kappas, tassuki kaipaa just nyt putsausta."
"Okei, kelpaaks tää?"
Onnistuin kuitenkin lopulta saamaan ihan kelpo otoksen. :D
Lahjaksi Lurkki saa (kun tuolta päikkäreiltä malttaa heräillä), uuden vinkuhiiri lelun. Vanha on niin kärsinyt kapistus nykyisin, (eikä se edes oikein enää jaksa vinkuakkaan) että oli pakko ostaa uusi kun sellaisen löysin lopultakin samanvärisenä. Toki ennen kuin sankari sen saa, pitää siltä amputoida häntä. >:D Sehän syötäisiin saman tien, kuten vanhalta ehdittiin yli puolet pistellä ääntä kohti. Vertauksena, vanha ja uusi hiiri. :DIllemmalla varmaan on tiedossa kissanminttupippalot, aktiivipallon pyörittelyä ja iso määrä märkiä pusuja. :)
Onnea meidän omalle pikkupossulle, rakkaalle rimpulalle ja pienelle riiviölle koko perheeltä! *smak*

Lurkin mahanpurut

No niin, kuten viime postauksessa jo kerroinkin, niin Lurkki poika on sairastellut.Viikko sitten sunnuntaina heti aamulla oksensi oudon pienen läntin, vähän vain nestettä ja muutaman hassun karvan. Ja ihan selvästi poika tärisi hetken sen jälkeen. Selvää apaattisuutta oli huomattavissa sitten koko päivän, ei riehunut ja leikkinyt normaaliin tapaan. Ruoka maistui, mutta ei ihan sillä normaalilla ruokahalulla. Iltapäivällä sitten tuli toinen oksennus, jossa ei ollut muuta kuin puolikas hiuspampula! Kyseisen pampulan ekan puoliskan poika oksensi noin viikkoa ennen tätä.

Ja taas ruoka ja vesi kelpasi, sekä riehaantui vähän jo leikkimäänkin. Iltaa kohden selvästi kyllä piristyi. Mekin sitten vain luultiin, että sitä pampulan puoliskaa se sieltä pois jo aamulla yritti.

Mutta, maanantaina sitten aamustaiski ripuli, mutta ei oksentelua. Yöllä oli jo käynyt yhdet ripulit laatikkoon jättämässä. Ruoka ja vesi, jälleen meni hyvällä ruokahalulla sisään. Soitin sitten eläinlääkärille kun kävi kolmen tunnin sisään neljästi päästämässä pienet ripulit ja oli apaattinen.
Puhelin keskustelun aikana tultiin siihen tulokseen, että siellä taitaa olla tukosta jossain päin suolistoa.
Tumppu on ollut kovalla karvanajolla, kuin myös nyt Nuu Nuukin, ja Lurkki niin tykkää niitä auttaa turkinhoidossa aina.

Eli pieni kissa vetää sisuksiinsa omien karvojensa ohella myös kahden pitkäkarvaisen kissan karvoja. Edellisellä viikolla söivät aimo annokset ruohoa, mutta Lurkki ei niitä oksentanut, eikä ulostanut.
Kaikki ne ruohoa sisältäneet pökäleet joita laatikosta pois olin ottanut,oli melkein 90% varmuudella Nuu Nuun (Tumppuhan ei ruohoa syö, muutaman hassun korren voi syödä kun se sille palloksi pyöritetään).
Kotihoidolla katsoa yön yli, eli parafiiniöljyä sitten sisuksiin maanantaina pari kertaa (5ml per kerta), molempien jälkeen ripulit laatikkoon ja lopuksi illalla oksensi yhtäkkiä ruokaa.
Sen jälkeen veti taas todella apaattiseksi. Yöruoka ei kelvannut, vähän vain haisteli kippoa ja meni nukkumaan. Silloin sitten pikkasen sain ruiskulla vettä pojan suuhun, kun ei ollut juonutkaan viimeisen ripulin ja oksennuksen jälkeen.

Tiistai aamulla vähän kauhulla heräilin ja tutkin koko kämpän ja hiekkikset läpi, että mitä löytyy. Yksi ainut pieni ripuli laatikosta. Kissa oli ihan normaali, apaattisuudesta ei tietoakaan. Ruoka maistui kuten koko ajan oli maistunut, missään välissä ei jättänyt syömättä tai juomatta, paitsi silloin maanantaina illalla.
Siinä sitten odottelin aamupäivän ajan että koska käy laatikolla. Mutta kun ei vielä yhden maissakaan mitään tapahtunut, soitin uudestaan lääkärille.
Käytiin sitten iltapäivällä pienen kanssa tohtorilla. Varmuuden vuoksi vielä vähän nesteytettiin, paineli mahaa (mitään ei kuitenkaan tuntenut siellä) ja käytiin läpi mahdolliset tukoksen aiheuttajat, viime päivien oireet jne.
Ja diagnoosihan oli, vierasaine ruuansulatuskanavassa, ja kenties sen aiheuttamaa tulehdusta. Karvoja ja ruohoa syyllisinä pidettiin. Parafiiniöljyä annettiin vielä torstai aamuun asti, ja kissanmallasta torstai iltaan. 8 päivän antibioottikuurikin napsahti.

Ja sitten alkoi se odottaminen. Lääkäri sanoi, että kolme päivää voi ihan rauhassa odotella, mutta jos mitään ei tule ulos sinä aikana, sitten uudestaan.
Keskiviikko illalla aloin huolestumaan, kun ei vieläkään tullut kuin pissat ja öljyä ulos.
Lurkkiahan ei odottaminen tuntunut vaivaavan oikeastaan yhtään. Tässä vähän lepäiltiin keskiviikkona päiväruuan jälkeen.
"No mitä?"
Sitten piti nousta kun tultiin siihen kuvaamaan.
"Grr, siinä sulle ilmettä."
"Noin, saanko nyt olla rauhassa?"
Mutta sitten, torstai aamulla pommi räjähti xD Tuli sellainenkin lasti puoliksi vielä ripulina (ja puoliksi vetelänä pökäleenä), että piti oikein miettiä että miten ihmeessä noin pienestä kissasta voi tulla noin paljon tavaraa ulos <:D Sen töräyksen jälkeen Lurkki sai kunnon hepulit. Kirmaili kirkuen koko kämpän läpi, hyppi ja pomppi minne sattui. Tumppukin ihan häkeltyi siitä, ja lähti hölmistyneenä vain juoksemaan Lurkin perään, sellaisella "En mä tie mitä me juostaan, mut juostaan nyt sitte." ilmeellä. xD Ja Lurkin ilme kertoi sen, että jo hemmetti helpotti! Sitten olikin minulla vuorossa se haiseva työ, katsoa se kasa läpi, että mitä se sisältää. Jokaisen kolmen pojan karvaa, minun hiuksia ja puoliksi sulanutta ruohoa vaikka millä mitalla! Ensin luulin että onko ne hitto soikoon jotain ohutta nauhaa, mutta kyllä ne vain osoittautui kuivettuneiksi ruohonkorsiksi. Parafiiniöljyä ei sitten annettu enää illalla, se olisi muutenkin ollut sitten viimeinen kerta. Kissanmaltaan kuitenkin vielä tarjosin nuoltavaksi. Näin skarppina sitä sitten torstaina päivällä katseltiin ikkunasta. :) Seuraavaa peräsuolen tuotosta saatiin odottaa sitten sunnuntai iltaan asti! Sekin lasti tuli sitten vielä vetelänä, mutta ei ripulina. Vetelä, ja hemmetin pitkä (ja haiseva <:D) pökäle sai sitten mennä suoraan pussiin, sitä en enää alkanut tutkimaan. Lurkin lääkitseminen on mennyt kuin unelma, parafiiniöljyt nuoli suoraan lusikasta, vain pari kertaa laitoin ruuan sekaan ne kun ei kaikkia nuollut. Kissanmallasta ei ensin meinannut sormesta nuolla, mutta tassustaan sen nuoli. Seuraavat kerrat herra lipitti ne sormesta ja odotti vain lisää. :) Ja sitten antibiootit, ne on menny ruuan seassa.

Kyseessä oli meillekkin ihan uusi antibiootti (Synolux on vain tuttu, Nuu Nuu syönyt sitä pari kuuria) Antirobe nimistä kapselia määrättiin sitten 2 kertaa päivässä, ruuan yhteydessä.
Tarkistin sitten apteekissa farmaseutilta, että voinko avata kapselit ja sekoittaa ne jauhot sisältä ruokaan. Oli niin mukava farmaseutti, että kun lääkkeen pakkausselosteesta ei löytynyt siihen vastausta, eikä jostain lääkeoppaasta jota tutki, niin hän soitti ja tarkisti asian joltain hoitajalta. :) Vastaus oli, että voin tehdä niin, mutta lääke on kuulemma niin kitkerän makuista, että kissa tuskin sitä ruokaa syö.
Riskillä päätin koittaa, ja kas vain. Meidän Lurkki se on syönyt mukisematta aina kupin tyhjäksi. Muutamia kertoja on ollut sellaisia, että on jäänyt pyörittelemään kippoon juuri sitä kohtaa jossa lääke on, mutta lopuksi syönyt senkin. :) Ylpeä olen ollut meidän pienestä, niin reippaasti on kaikki lääkkeet syönyt. Kolme tablettia on enää jäljellä.

Poika käyttäytyi lääkärilläkin todella mallikkaasti, ja sai siitä hyvästä kehut lääkäriltä, kun on niin reipas :) Vain siinä vaiheessa piti vähän yrittää pakoon, kun boxin katto otettiin pois, ja näki meidän tohtorin. Rauhoittui kuitenkin heti, kun minä olin vieressä ja pidin poikaa aloillaan koko nesteytyksen ajan.
Ja sitten kun lääkäri paineli pojan massua, niin silloin piti vähän potkia. Kukapa sitä nyt ei potkisi, kun yhtäkkiä joku outo tulee ja nostaa syliin ja vielä alkaa painelemaan mahaa. Ja sitä ennemmin on joutunut olemaan aloillaan pitkä piikki niskassa! :O
Odotushuoneessa ollut koira, ja oven takana toinen haukkuva koira eivät nekään saaneet Lurkkia hermostumaan. Vähän meinasi olla levoton, mutta rauhoittui kun pistin sormeni boxiin, että sai sitä nuuskia. Automatkat ne oli sitten vähän pelottavia taas, ja aluksi olikin vähän levoton. Matkat nyt onneksi ei kestänyt kuin n.15min per sivu. :)

Tällä hetkellä poika voi siis hyvin, ja toivotaan että kaikki jatkuukin nyt normaalisti eikä uusia tukoksia tule. :) Mutta yksi asia on nyt varmaa, ruohoa ei taideta meillä pitkiin aikoihin kasvatella...Ja kun seuraavaksi olisi vihreää purtavaa tarjolla, Lurkki ei saa syödä sitä vapaasti niin paljon kuin tahtoo.

Lurkki vs Mäyräkoira

Viime juhannuksenahan me tuotiin reissultamme mukana tuo musta nahkainen "mäyräkoiran raato", joka toimittaa vahtikoiran virkaa eteisessä Lurkin kuljetusboxin päällä. Aika ajoin se sieltä tippuu alas, syystä tai toisesta. Tuossa eräs aamu se sai kyytiä kun kaksikko Tumppu ja Lurkki veti rallia, ja toinen singahti boxia päin.
Ennen kuin ehdin sen nostamaan paikalleen, päätti Lurkki vähän näyttää sille hölmön näköiselle nahka möltille, että kenen boxi tämä on.
"Tästä saat, mä oon nyt täälä arskaa ottamas!"
"Ja säki taas vain kuvaat. Mee pois, mä nyt vähä kuritan tota sun rakkias!"
"Tää ei oo mikää koiran paikka, vaan mun boxi, ettäs tiet."
"Joku ihmeen koira muka aina saa ottaa arskaa täälä, hävytöntä."
"Noi äiskän kengätki on nyt kyllä mun tiellä. Pitääkö teitäki opettaa häh?!"
Lurkilla oli oikeasti vähän paha päivä tuona aamuna, sen verran vihaisesti pieni tuolla nökötti ja ilmeili. Tumppu ja Nuu Nuu saivat molemmat myös vähän "taputteluja" myöhemmin kun kävivät lähempää katsomassa Lurkin touhuja.
Ja katsoin myös parhaakseni (tai kenkieni parhaaksi) tämän viimeisen kuvan jälkeen käydä siirtämässä kenkäni pois Lurkin tieltä. Niissä kun vielä on nauhat, ja kovasti haluaisin että ne niissä myös pysyy. Lurkkihan on syönyt minun lemppari tennareista, ja isukin kengistä nauhat niin siististi, että niitä ei sitten enää solmita jos ne avata joskus pitää >:D
Aina ei voi olla hyvä päivä, ei edes Lurkilla.

Tällä hetkellä me vietetään pääsiäistä (joka edelleen ei meidän taloudessa näy millään tapaa) hyvinkin talvisissa oloissa. Yöllä satanut lumi saisi kyllä painua sinne mistä tulikin.>:/ Se ketuttaa sekä palvelusväkeä, kuten ihan selvästi myös poikia. Tuntuu olevan sähköä ilmassa vähän jokaisella...
Joka tapauksessa, toivotamme hyvää pääsiäistä kaikille :)

Lurkki the Spiderman

Huhhuh, nyt on taas kaikki kuvat, videot ja muut tiedostot onnellisesti saatu käyttöön. Johan siinä olikin työtä, ja lopulta onnistuin ne siirtämään omalle puolelle ihan vahingossa. xD Kamerassa olevat uudemmat kuvat on vielä siirtämättä, joten kerrotaan muutamia tarinoita vähän vanhemmilla kuvilla. =)
Kaikki jotka tätä blogia edes vähän ovat seuranneet, varmaan jo tietävät sen että Lurkki on trion pienin kolli. Pojalla edelleen on sitä painoakin vain sen hurjat 3.5kg (tai 3.7kg taisi olla viime punnituksessa), ja pieni koko on eduksi monessa asiassa. Yksi näistä eduista on se, että mahtuu ainoana meidän yli pieniin ja kapeisiin tuuletusluukkuihin. =D
Lurkki onkin saanut lempinimen spiderman, koska kiipeää ketterästi verkkoa pitkin ylös asti, ja melkein yhtä ketterästi myös alas.

Kuten näkyy, luukkuhan on melkein kuin tilaustyönä tehty pikkuisen mitoille sopivaksi. =)Joskus sitä pitää myös haaveilla muistakin kiipeily paikoista,meinaan seinäkiipeilystä. Ja ettei se pelkäksi haaveeksi aina jää, kerrottakoon nyt, että onhan sitä koitettukin kerran jos toisenkin. Joskus rallien lomassa tulee seinä vastaan, ja siitä on hyvä ottaa vähän jaloilla kimmoketta kun kääntyy takaisin päin.
Sohvan selkänojalla loikoilun lomassa voi myös miettiä kaikenlaisia kujeita.
"Pystysköhän tästä meneen tonne toiseen päähän seinää pitki?!""Kuuleks kaikki ny, mä kiipiän pian seinää pitki!""No äiskä ainaki kuuli. Ootas, mä vähä venyttelen täs eka.""Mä pistän ton tassun tohon ja vähä pökkään toisella takatassulla tuolta, ja sit mä lähen tohon suuntaan..." "Eiku häh, nyt mää oon selälläni. Kuinka mä ny näin?! No mä kierähdän tästä takas."
"Hui kamala, mä tipuin!"
"Mut minkä takia tää palleroinen on täs sohvalla. Hyppäsköhän se itte tähän vähä niin ku auttaan mua etten kovin korkeelta remahda alas."
"Mä en ny tajua. Mutta täs ollaan. Ja mä oon jumiski täs välis. Taidan koittaa tota seinakiipelyä joku toinen kerta."
Jep jep. Tällä kertaa ei onnistunu Lurkin seinäkiipeily haaveet. Ja jumissa oltiin toisaankin, takajalat luiskahti tuonne rahin ja sohvan väliin. Tässä uudessa sohvassa nyt onkin sitten vähän erilaisempi selkänoja, että siitä ei niin helpolla tiputakkaan jos vähän pyöritään. Toki tässä voikin sitten luiskahtaa tuonne selkänojan ja tyynyjen väliin. xD
Katsotaanpa koska Lurkki tässä koittaa seinäkiipeilyä, ja millä tuloksella.

Lurkki 2 v!

Kiireitä riittää, ja on jäänyt vähän kuulumiset päivittämättä. Niihin palataan myöhemmin, koska aloitetaan tästä tärkeimmästä tapahtumasta. =)

Tänään on Lurkin iso juhlapäivä, kun meidän rakas kuopus, riiviö, takiainen, söpöilevä ja höpöilevä pikkuherra vaihtaa ykkösen kakkoseksi! =D
"Ai mä oon jo 2v? Siis tänään, nytkö?!""Annas tuoden sitte sitä apetta kuppiin!"
Pikku papanahan saapui meille yllättäen sateisena syys-iltana, 26.9.2006. Ikä arvio oli 4kk, joten synttärit päätettiin sitten juhlia aina näin 26.5. =)
Jossain välissä tämä pikku napero on ehtinyt muka kasvamaankin...Näistä mitoista......jopa hurjan isoksi pojaksi, onhan se painoakin kasannut valtaisat 3.5kg. ;D

Mutta Lurkki on sillä omalla ihanalla hölmöllä ja pentumaisella energialla ja olemuksellaan edelleen se pikku pallero kuin meille tullessaankin. Vähän toki on meno rauhoittunut, mutta todellakin vain vähän. =DTämä erinäisiä tihutöitä tekevä yliutelias jukeboxi jukuripää pitää huolen siitä ettei meiltä meno, ääni eikä leikki lopu koskaan. Kissa joka ei turhia stressaa ja tekee ihan justiin niin kuin itse haluaa. Menisi vaikka läpi sen harmaan kiven. Jos ei muuten, niin varmaan söisi siihen reiän. Sehän tältä silppuri jyrsijältä onnistuukin hyvin. ;D
Tätä viikaria ei muutenkaan tunnu välillä pysäyttävän muu kuin ruokakellon kilahdus, ja toisinaan muuri nimeltä Nuu Nuu.
Rohkeutta löytyy valtavasti, vaikka vieraiden ihmisten kanssa ollaankin aina alkuun todella ujoja ja arkoja. Mutta kunhan annetaan pojan rauhassa tutustua, niin johan taas lähtee pörinä suhari vauhtiin. Kissa jolta riittää rakkautta kaikille, etenkin Tumpulle ja tietenkin äiskälle. =)
Kimpussa roikutaan välillä kuin se oikea takiainen.
Meidän pieni virnuileva höpönassu, jota ei voi olla rakastamatta.
Iso ego pienessä paketissa. Siinähän se lause joka kuvaa tätä meidän sankaria parhaiten.
Meidän omaa pikku kultaa onnittelee siis palvelusväki ja isoveljet, kaikelta suojeleva Tumppu ja tietenkin myös se toisinaan äksyilevä Nuu Nuu.
Eilen otettiin vähän kuvia. Käskin viikarin poseerata nätisti. Ja tässä tulos, sekä terveiset.
"Mä oon kuulemma joku sankari, lällislää hähää!"Juhlan kunniaksi meillä herkutellaan extra ruualla, merenherkkuja on tarjolla illemmalla, ja eilen ostettu lahja odottaa vielä kaapissa. Uusi keppilelu, jonka päässä roikkuu mm foliopallo =) Katsotaan nyt miten kauan siitä saadaan nauttia. Tahtoo noi kaikki narut olemaan aina liian helposti poikki menevää tavaraa meillä, vaikka kuinka valvotaan ja itse leikitetään.xD

Lurkki untenmailla

Lurkin vuoro sitten viimeisenä näyttää omat tyylinsä. Jos Nuu Nuu tykkää nukkua kerällä ja Tumppu lötkötellä, niin Lurkki tekee sitten näitä molempia. Mitä kummalisempi asento, sitä paremmat unet.
Aloitetaan tästä ihanasta "Mä antaudun!" asennosta, jota pentuna nähtiin useasti. Niin, kissan päivät, kuten kuvassa oleva kirjakin sen kertoo.=) Tumpun jalanjäljillä, eli ikkunalaudalla pötköttelyä.

Näin röhnötetään usein säkkituolissa. =)

Muutto oli myös Lurkin mielestä niin raskasta hommaa, että uni iski kesken tassun putsauksen, ja siihen nukahdettiin.

Selällään nukkuminen se sitten vain on niin mukavaa. Saa pienenkin kissan näyttämään edes vähän isommalta. =D

Nojatuolissa on mukava nukkua tällä tavalla. Sitten kerällä nukkumista. Tyylinäyte nro 1.

Ja tyylinäyte nro 2. Tätä pienemmäksi ei taida kissa enää taipua. =D Tämä onkin yksi Lurkin lemppariasennoista.

Minne lie toinen takajalka jäänyt?! Noh, pääasia että uni maittaa.

Lisää säkkituoli pötköttelyä.

Lattialle voi siirtyä röhnöttämään myös. Tässä oltiin menossa säkkituolista joko vieressä näkyvään koriin, tai sitten tv:n päälle. Mutta unikohtaus voitti. =D

Ja viimeisenä, tietenkin äiskän sylissä nukutaan usein näin. Tässä odotetaan, että josko se akka nyt laittaisi sen kameran pois että voisi alkaa nukkumaan. Juu, ei nukuttu tällä kertaa ei. Kovasti yritin siivota, kun tämä taas kampesi itsensä väkisin syliin, ja niin kovasti luuli että jään makkarin lattialle kyykkimään siksi aikaa kun pikku herra ottaa tirsat. Tätä tapahtuu meillä päivittäin. Kyykähdä hetkeksi, niin tämä tulee vaikka väkisin syliin kellimään. =)

Lurkki todellakin on kissa, joka voi nukkua missä asennossa tahansa. Tässä oli vain ne yleisimmät asennot kauniisti esiteltynä. =)