Hyvää Joulua!

Oikein hyvää ja rauhallista, toki myöskin riehakasta Joulua kaikille, niin kahdella kuin neljällä jalalla kulkeville :)
Meillä valmistaudutaan juuri kuusen koristeluun poikien kanssa ja jäädään odottamaan iltaa että saadaan avata lahjat :D

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla!

Täällä vielä ollaan

Tauko, sitä ei pitänyt tulla, eikä ainakaan näin pitkää. Niin sitten kuitenkin kävi. Ja kun nyt kerta on jo joulukuu kaikkine kiireineen, niin yritän ehtiä johonkin väliin tekemään kunnon päivityksen.
Nyt vain tultiin ilmoittamaan, että hengissä ollaan ja toivottamaan oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille :)

Hyvää eläinten päivää!

Tänään kun on eläinten päivä, niin tullaan nyt edes äkkiä sitä toivottelemaan, eli oikein hyvää eläinten päivää kaikille enemmän ja vähän karvaisille :D
Meillä on tätä päivää vietetty nukkuen ja illemmalla olisi sitten herkkutikkujen aika :)

Jostain syystä tämä blogi on taas tökkinyt, ja tähänkään en saanut kuvaa liitettyä vaikka kuinka yritin :/
Ensi viikolla yritän saada päivityksiä taas, kunhan tämä nyt suostuu yhteistyöhön...

Kiireitä

Kiirettä on pitänyt nyt kun isäntä on lomalla, ja siksi tämä blogin päivitys on jäänyt nyt hoitamatta. :(
Koitan ehtiä kirjoittelemaan kuulumisia ja vierailemaan muidenkin blogeissa heti kun siihen vain on tarpeeksi aikaa.
Kuviakin on nyt viimeisen 2 viikon, ja etenki viikon aikana kertynyt hurjat määrät, koska sain lopultakin sen uuden kameran :D
Vielä on vähän säädöt senkin kanssa hukassa, mutta eiköhän nekin saada kohdilleen. Etenkin kun näitä innokkaita kuvauskohteita löytyy joihin voi testata kaikkia kameran hienouksia ;D
Toivottelemme nyt hyvät heinäkuun loput, elokuun puolelle menee kyllä seuraava päivitys varmaan.
Ja tosiaan, juttua sitten riittää :D

Säätöjä säätöjä

Pitkän aikaa olen etsiskellyt blogille uutta pohjaa, ja nyt oli aika se vaihto tehdä. Pohja joka näyttää sekä kirjurilta, mutta sopii myös poikien maailmaan. :D
Vielä en siis vetänyt täysin minun näköistä, mutta niitäkin löysin paljon, myös tuolta Keisarin uudet vaatteet blogista josta tämä pohja on ;D
Tämän näköisinä nyt siis jatketaan. Jotain pientä hienosäätöä on vielä luvassa, mutta ne paremmalla ajalla. Nyt on aika kömpiä poikien kanssa tutimaan. :)

Hellettä pakoon osa 1: viilentymällä

Nyt kun nämä helteet ainakin tällä erää (onnneksi) loppui, niin näyttää pojillakin olevan paljon helpompaa olla. Kuten myös kirjurilla, joka on viimeisen viikon ajan jo toivonut viileämpää ilmaa. Eilen säätietoja katsellessa olin pomppia onnesta kattoon kun luvattiin, että tänään viilenee. Isäntä siinä jo nauroikin, että olen varmaan ainut ihminen joka iloitsee siitä, että helteet loppuu. Noh, tuskin sentään ainut. >:D
Lämmin kesä on tietenkin toivottu ja mieluisa, mutta ei noita helteitä kestä itse pirukaan, ei ainakaan silloin kun asunnon lämpötila pysyy yötä päivää reilusti yli 30 asteen. Ennätys taisi olla 34 astetta.
Ja luontohan tuosta kuivasta ja paahtavasta säästä kärsii eniten. Meidänkin takapiha, jossa vielä viikko sitten oli oikeasti vihreä nurmikko, näyttää tällä hetkellä ruskean laikukkaalta pellolta jossa vähän siellä täällä on tuppo jos toinenkin vihreää. :(
Mutta ettei tämä nyt pelkäksi säästä höpöttelyksi menisi, niin siirrytään poikiin. :)
Kuten otsikosta voi huomata, tämä kirjoitus tulee saamaan myös jatko-osan vähän myöhemmin.
Kun ihmiset voi yrittää viilentää oloaan vähentämällä vaatteita, suihkussa ramppaamalla ja pihalla oleilemalla, niin kissatpa ei voi oikein tehdä noista mitään.
Onneksi on kuitenki keinoja millä auttaa noita karvaturpia. :)
Yksi niistä on tuuletin. Tällä hetkellä meillä on vain yksi pöytätuuletin, joka yöt hurluttelee makkarissa ja päivät se viettää aikansa olkkarissa.
Nuu Nuu on nauttinut siitä eniten, ja paras paikka nautiskeluun onkin ollut tuttu ja turvallinen olkkarin lasipöytä :)
"Ah, viileä tuuli."
Myös viime kesänä tehty verkko-ovi viritys on ollut kovassa käytössä. Se on laitettu paikalleen vasta iltapäivästä, koska huomattiin, että päivällä kun aurinko vielä tuohon parvekkeelle paistaa, ovesta ei ole apua ollenkaan. Oikeastaan päinvastoin, kuumaahan sieltä vain tulee sisään.
Vahtimistahan se tarvitsee edelleen, kun ei ole millään tavalla kiinni missään saranoissa jne, ja tuollaisen hyttysverkon läpi menee kyllä kissa varmana vikkelästi läpi jos vain tahtoo. Eniten sitä vartiointia tarvitseekin Nuu Nuu. Herra on nyt kahteen kertaan onnistunut pujahtamaan parvekkeelle, molemmilla kerroilla silloin kun ovea on vasta laitettu paikalleen. Onneksi molemmilla kerroilla olen kissan saanut äkkiä kiinni, eikä ole tarvinnut sydän kurkussa katsoa kun kissa hyppää kaiteelle.
Kerran jäppinen hermostui tuohon oveen kunnolla, ja yhdellä nykäisyllä saikin sen jo vähän pois paikaltaan. Siinä tuli vipinää isäntäväen kinttuihin, kun yhtäkkiä kuuluu että nyt lähti ovi irti. Onneksi molemmat oltiin vieressä, ja saatiin estettyä herran pakoyritys heti.
"Mitenköhän tosta pääsis läpi niin ettei noi huomaa..."
"Oliskohan tosta hyvä koittaa..."
"Täh, mä mitää suunnittele. Äläs ny äiskä höpise, kunhan haistelin vain raitista ilmaa."
Tumppu taas on saanut ihan oman kylmäpedin. Tuon muovisen kopanhan ostin herralle viime kesänä, ja joulun aikaan laitoin sen pois kun sitä ei oltu käytetty muutamaan kuukauteen. Nyt sen sitten otin taas esille, ja pohjalle laitan aina kuumimpina päivinä kaksi kylmäkallea pyyhkeen sisään. Aluksi Tumppu ei oikein meinannut tajuta taas koko koppaa, mutta äkkiä siitä tulikin lempipaikka taas. Siellä kun käy vaikka hetken aikaa vain istumassa, niin johan taas on tuskattomampi olo. :) Ja massukin on pysynyt kunnossa, muutaman kerran on tullut vähän löysempää pökälettä, kuten myös Nuu Nuulta, mutta onneksi mitään ripulia ja jatkuvaa löysyyttä ei ole ollut.
Ja tietenkin myös Tumppu nauttii isosta räppänästä. :)
Lurkilla ei ole ollut niin tuskaista kun isoilla pojilla, johtuu varmaan myös siitäkin, että turkki on lyhyt. Pieni onkin tuntunut vain nauttivan helteistä. Sitä onkin pitänyt sitten oikein viedä viileämpiin paikkoihin välillä.
Iso räppänä on toki myös Lurkille mieleen. Niin, ainakin jos se päivällä on ollut paikallaan. Siitähän paistaa aurinko niin mukavasti. Mikäs siinä kölliessä.
"Ai häh, miten niin tuu pois siitä auringosta?! No en tuu, ei mun oo kuuma."
"Täs on niin mukavaa olla."
"Kieriä ja kaikkee. Kato ny, vaikka näin."
Joskus siellä sitten on koko kolmikko vierekkäin istumassa, ja välillä ovelle on oikein jonoa.
"No niin Tumppu, eikö se olis jo mun vuoro tulla..."
Myös ikkunalaudalle voi mennä, jos ei lattialla halua könnätä. Ja voihan pojat kun välillä kuuluu kummia ääniäkin pihalta, se sitten on jännää. Tässä kummastellaan naapurin lasten huutoja ja ilakointia.
"Mihinä ne oikein on, näkyykö niitä Tumppu sieltä ylempää?"
"Ei näy, mut kamalaa meteliä ne kyl pitää."
Myös Nuu Nuu ja Lurkki "mahtuu" ovelle yhtä aikaa, vaikka välillä se meinaakin mennä hulinaksi.
"Tulit sitte Nuu Nuu siihen, nyt oli kyllä mun vuoro olla täs."
"Pääs kii ipana ja nauti. Sä muuten oot just siinä kohtaa mistä mä oon päättäny mennä läpi..."
"Ai tonne meinaat mennä tästä?"
"Jep, mä oon käyny sie jo pari kertaa. Se on niitä kiellettyjä paikkoja."
Viime perjantaina meillä oli kunnon kekkerit, viileät sellaiset. Me meinaan poikien kanssa sulatettiin pakastin :D Sinä päivänä keittiö oli suosituin huone, ja etenkin pakastimen edessä ja vieressä oli tunkua.
Lurkki lähti välillä muualle, mutta etenkin Nuu Nuu nautti siitä viileydestä mitä oli tarjolla.
Ja voin sanoa, että myös itse tuli pistettyä leiri pystyyn suoraan pakastimen eteen, kerrankin oli viileää >:D
Viileitä paikkoja on ollut tarjolla myös muitakin. Kylppärin lattia on mukavan kylmä, etenkin sen jälkeen kun ollaan käyty suihkussa. Lurkki on sitä paikkaa käynyt testailemassa kerran jos toisenkin. Sohvalle on laitettu yksi kylmäkalle pyyhkeen ja verkkaritakin alle, se on ollut Nuu Nuulla kovassa käytössä. Myös märkiä ja viileitä pyyhkeitä on laitettu poikien päälle välillä.
Lattioilla on muutenkin nukuttu paljon enemmän mitä esim seinähyllyillä, taikka pöydillä. Ja hyvä niin, onhan tuolla lattialla nyt paljon viilempää olla.
Nesteiden saannista olen pitänyt huolta lisäämällä vettä ainakin kerran päivässä märkäruokiin.
Näillä tavoilla isäntäväki on auttanut poikia (ja itseään) helteillä. Pojilla on toki ne omatkin tavat, niistä (tai siitä) sitten osassa kaksi. :D

Hyvää juhannusta!

Piti ehtiä vielä ennen juhannusta kertomaan uusimpia kuulumisia, mutta näyttää nyt siltä etten millään ehdi.
Joten, toivotamme nyt jo etukäteen kaikille hyvät juhannukset, ja koitan ehtiä sorvin ääreen paremmin ensi viikolla :)

Ruokapaikalla tapahtuu

Ostin tuossa jo muutama kuukausi sitten pojille uudet, samanlaiset ruoka-alustat. Vanhat oli eriparia, ja en voinut vastustaa näitä söpöjä possuja :D Ja ovathan ne kivan kesäisetkin. Pitää varmaan syksyllä ostaa syksyiset, talvella sitten talviset ;DMeillä on muutenkin ollut nyt häslinkiä ja hötinää tuolla ruokanurkkauksen puolella. Kuvassa olevista märkäruoka/liha kipoista on käytössä enää yksi, Tumpulla. Nämä kipot (tai pienet lasilautasethan noi on) ostin ihan sen takia kun oli aika saada kaikille samanlaiset kipot. Lurkillahan oli erilainen kuin isoilla pojilla. Ja toinen syy näiden ostoon oli se, että Nuu Nuun ja Lurkin ei enää tarvitsisi syödä jokaista lihakimpaletta lattian kautta. Tai Nuu Nuun tapauksessa maton kautta. Selvästi huomasi, että tämä kaksikko haluaa syödä lihat kiposta jossa ei ole korkeaa reunaa. Ajatushan oli hyvä, toteutus ei. Kun ei ole niitä reunoja, lihat ja märkäruuat tippuu sitten muuten vain pois kun syödään.

Joten Nuu Nuu ja Lurkki sai takaisin vanhat kipot (tai Lurkki "peri" Tumpulta vanhan kipon) ja Tumppu on ainut joka syö vielä lasikiposta. Herra kun hotkaisee ruokansa niin nopeasti, että ei ne ehdi kipon reunaa ikinä tavoittamaan <:D

Seuraavaksi Tumppu onkin nyt saamassa Lurkin vanhan kipon, jossa on paljon korkeammat reunat. Jos se hidastaisi edes vähän sitä mahdotonta hotkimista.

Josta päästiin sitten seuraavaan aiheeseen, joka on nyt pitänyt ruokapaikkaa vähän sekaisin sen samaisen pari kuukautta. Tämä Tumpun mahdoton hotkiminen, poika ehtii tyhjäämään oman kipponsa siinä ajassa kun toiset on syöneet vasta hyvä jos puolet. Siinä saa olla sitten koko ajan vahtimassa ja nostamassa Tumppua pois toisten kipoilta. Nuu Nuu häiriintyy heti jos jompi kumpi menee sen apajille, ja lopettaa syömisen siihen. Keksin sitten sellaisen ratkaisun, että Nuu Nuu saa murkinoida omassa rauhassa tuossa sivupöydän päällä. Paljon helpompi vahtia sitten vain yhden kissan ruokarauhaa, entä kahden. :)
Näin nätisti sitten nämä kaksi odottelee koska Nuu Nuu on syönyt.
"Viekö sä syöt sielä?"
"No syökö se?"
"Syö se vissiin ku kuulu vaan maiskutusta. Hitsit ku mää en nää."
"Näkisköhän täältä yhtää paremmin..."
"Ai hitsit nytkö sä lopetit, jäikö sulle jotain?"
"Kuuliksää, saaks tulla jo?"
"Ei se vastaa, nyt mennään!"
"Pah, tyhjä kippo."
"Annas mäki vie tarkistan."
Noin se meni aluksi, Nuu Nuu sai syödä ihan rauhassa, ja sitten vasta nämä kaksi hyppi tarkistamaan kun Nuu Nuu oli tullut pöydältä pois.
Mutta, tuossa Nuu Nuun synttäreillä kuukausi sitten, tuli muutosta tähänkin hommaan. Enää ei jakseta odottaa lattialla, vaan mehän hypätään tänne ns. jonon päähän. Tumppuhan se jaksaa odottaa kiltisti kuten aina (näistäkin kuvista sen näkee, toinen istuu koko ajan kiltisti), mutta eräs tättähäärä ei. Ja onkos se taas yllätys ;D
"Meneeks sulla vie kauan?"
"Ku ei täältä ees näe...Jos tältä puolelta..."
"Mee muualle sieltä!"
"Ai sori."
"Mut ku ei täältäkää sit nää."
"Ääh, nopeempaa nyt, täälä jaksais kauaa odotella."
Odotus palkittiin, ja Lurkki pääsi nuolemaan tyhjää kippoa. Jippii. >:D
Lurkkihan on nyt vasta alkanut hyppimään tuonne pöydälle, päivä päivältä useammin ja useammin tämä riiviö löytyy sieltä (joka tarkoittaa taas sitä, että harvemmin isot siellä sitten enää on). Milloin siellä vain nukutaan, milloin istutaan ja pällistellään, milloin kävellään pöytää päästä päähän nuuskien kaikki mahdollinen.
Ja joka kerta, kun jompikumpi meistä orjista menee keittiöön silloin kun Lurkki on tuolla, sen on pakko huutaa. Joko se on kova "Ka, mä oon tää!" huuto, tai uninen, hento mutta vihainen "Mee pois, mä nukun!" kirkaisu. Toisinaan se on yhtäjaksoista Lurkkimaista kirkumista, silmät isolla täpsyttelee pöytää edestakaisin huudellen. Joskus taas ei kuulu edes ääntä, suu vain käy. xD
Tämähän meni sillä tutulla kaavalla, mitä isot edellä sitä pieni perässä. Tuohan oli vielä täysin kiellettyä aluetta pojille viime marraskuulle asti, kunnes Tumppu yksinkertaisesti vain päätti, että minäpä nyt vain olen tässä. Ja kun poika niin kiltisti, ihan oikeasti vain istui ja oli siellä, annoin periksi ja pöytä ei ollut enää kissavapaata aluetta. Pianhan Tumppu alkoi nukkumaankin siellä.
Ja sitten kerran jäi ruokakaapin ovi hetkeksi auki kun lähdin hakemaan kameraa, ja mikäs oli näky kun tulin takaisin...
"Hihii, eihän se nää jos mä kurkkaan tonne meidän ruokakaappiin..."
"Ihan vähä vaan katon mitä herkkuja me nyt syödään."
Sitten pöydän ilot keksi Nuu Nuu, joka myös ihan vain hengaili ja nukkui siellä. Nuu Nuulta Lurkki ilmeisesti on sitten oppinut tämän huutelunkin. Meinaan Nuu Nuu tervehtii myös aina keittiöön tulijoita, jos tuolla pöydällä sattuu istumaan. Joskus se huutelee siellä yksikseenkin ruokakaappia tuijottaen.
Ja noh, onkos parempaa paikkaa nukkua. Ruokakaappi yläpuolella, ruokapaikka alhaalla. Eipä ainakaan mene ruoka-aika ohi ;D
Ja tietenkin myös Nuu Nuun on aina pakko kurkkia jos kaapinovi on auki. Tämä herrahan ei pahemmin katsele näkeekö kukaan. Se vain menee. >:D
Lurkki parkahan ei oikein tiennyt aluksi mitä siellä "pitää" tehdä, kun sitä sitten toisinaan nostettiin sinne. Ja aluksi se piti myös nostaa sieltä poiskin, kun ei se raukka meinannut tietää minne sieltä pitää hypätä. Matolle, lattialle, ja mistä kohtaa.
Pakkohan se oli kuitenkin sinne aina nostaakin, kun toinen kiersi lattialla rinkiä ja huusi, nousi laatikoita vasten ja selvästi halusi sinne, mutta jostain syystä ei vain mennyt. :D

Nykysin Lurkkia ei sitten tahdo saada sieltä enää pois. Se on kuin bumerangi, kun nostat sen pois, se on samantien siellä taas. Koitappa siinä rauhassa sitten vaikka laittaa mikroon jotain omia pöperöitä, tai muuten vain valmistaa niitä ruokia siinä kun apurina koemaistamassa olisi yksi kappaletta Lurkkeja.
Nuu Nuun ruoka-alusta jää aina joskus pöydälle, ja Lurkin mielestä se on siinä sitä varten, että sen päällä saa nukkua tai istua. Alusta on myös tosi kiva tiputtaa alas tuosta mikron päältä. Kuten myös muitakin tavaroita tuntuu mikron päältä tippuvan kummasti "itsellään" kun Lurkki on lähellä.
"Alas, pois, ei se oo istuma-alusta. Häh, ei ymmärrä?! Mut sori, olis pesuhetki kesken, et jos SÄ vaikka menisit pois..."
Ruokakaapin sisältöä ollaan menossa katsomaan paljon tarkemmin kuin isot, jos siihen vain tulee tilaisuus. Siellä on melkein koko kissa kaapissa.
Leivänpaahdinta ei enää turvallisuussyitä pidetä seinässä jatkuvasti, Lurkki on sinnekin tunkemassa tassujaan, nenäänsä, kieltään jne. Kahvinkeitin on onnistuttu laittamaan kerran päälle, mikron päällä olevien kiikareiden suojapussia on yritetty syödä, meidän kuivaruokakaapin sisltöä on myös aina pakko saada kurkkia, jos sattuu olemaan pöydällä silloin kun sen avaa.
Toisinaan sitä miettii, että olisiko sittenkin vain pitänyt pitää tämäkin pöytä kissavapaana. <:D

Säätöjä tiedossa

Ihan vain varoituksen sananen, että olen tässä jälleen vähän fiksailemassa blogin ulkonäköä, vaihtelen kuvia jne. Eli sekavuutta voi olla ilmassa ;D
Samalla yritän selvittää mistä johtuu se, ettei meidän tekstit ole viikkoon päivittynyt lukijoiksi ilmoittautuneille blogeille!
Villikissalle kiitokset kun ilmoitit tästä ongelmasta. Nyt on kyllä paha sanoa, että missä se vika on, mutta katsotaan saanko selville, johtuuko se nyt jostain päivitys ongelmasta vai mistä.

******************************
Ja niin vain kävi, että en keksi, en sitten millään, että mikä ihme siinä on ettei meidän tekstit nyt sitten päivity lukijoille. Päivitetty on nyt sen sata kertaa joka asetusta (no joo, ehkä vähän liioittelen). Molemmilla selaimilla vielä, firefoxilla ja explorerilla. Ja ei vain taida mitään tapahtua.
Jos joku tietää mikä voisi olla nyt ongelmana, niin ihmeessä kertokaa.
*******************************

Arvatkaapa mitä, taisin lopultakin keksiä ratkaisun :D Ainakin nyt näyttäisi olevan päivitykset ajantasalla. Ihme homma pitikin tehdä. Lisäsin sitten itseni blogin lukijaksi, menin googlen syötteenlukija asetukseen, napsaisin oman blogin jutut auki ja painoin sieltä päivitä, ja tadaa, niin tuli tekstit esille. :D
Edelleen kyllä mysteeri, että mikä tuossa nyt on mätännyt...No, nyt ainakin tiedän miten homman hoitaa jos sama jatkuu. Ja, kun olen oman blogin lukijana (salaisena tietty ;D), niin näen heti jos päivitykset ei lukijoille näy. :)

Katseet taaksepäin

Meillä on ihan totaalisesti jäänyt ketomatta miten paljon näistä uusista vempaimista, eli kiipeilytelineestä ja leikkiputkesta on ollut iloa. Koitetaan korjata asia. :) Kuvat on taidettu napata peräti tammikuulla, kun vielä remppakin olin kesken. Oho.
Mitäpä sitten enempää höpisemään siitä. Tumppu laittoi kiipeilytelineen koeajoon, pitihän sitä nyt testata miten kestää herran leikkejä.Haistellaan ensin miltä tämä köysi tuoksuu.Sitten kun oli hajut tarkistettu, oli aika tarkistaa maku.Kynnet teroitetaan seuraavaksi.Koitetaan katsoa onkos tässä nyt hyvä hyppiä hyllylle, sopiva välimatka, oikeat kulmat jne.Ja lopuksi piti koittaa miten hyvä paikka tämä on makoiluun. Tarkan pohdinnan ja testauksen jälkeen, teline sai ilmeisesti hyvät arvosanat, koska herra löytyy usein tuolta nukkumasta ja muuten vain hengailemasta. =D Entäs sitten leikkiputki. Sehän on Lurkin ja Tumpun yksi lemppari leikkipaikka nykyisin, ja se tuntuu pyörivän ympäri olkkaria koko ajan. Mutta, myös Nuu Nuu on huomannut sen olevan mukava paikka. Tumpun pyöriessä matolla, Nuu Nuu tutki putkea kaikessa rauhassa.Otti siellä torkutkin, kunnes paikalle purjehti, kukas muukaan kuin Lurkki. Kyllä siinä piti pienen kissan kauan tuijottaa ja miettiä että uskaltaisikohan sinne mennä kaveriksi.
Sitten lopulta päätti ottaa ensimmäisen askeleen kohti Nuu Nuuta, jonka ilme kertoo kaiken. Askelkin vielä niin sitten läsähtää!Ihme ja kumma, mutta Lurkki uskoi jo pelkästä katseesta, ja tyytyi sitten vain nuuskuttelemaan putken nauhoja.
Putki on ollut tosiaan niin kovalla käytöllä, että toinen noista palloistakin on lähtenyt irti jo aika päiviä sitten. Kynnet ja hampaat on isketty läpi niin useasti, että se näyttää pian jo neulatyynyltä, eikä se muutenkaan näytä enää ollenkaan siltä, että on ollut käytössä vasta 2kk.
Mutta sehän on vain hyvä juttu, eipä todellakaan ollut turha ostos. :D Ja se mikä on todellinen ihme, on se että kiipeilytelineessä oleva karvahiiri on vieläkin hengissä ja paikallaan! Tai no, ei nyt ihan täysin hengissä. On Lurkki siltä toisen korvan saanut irti, ja naama sillä muutenkin on vähän mutkalla. Saapa nähdä koska se siitä onnistutaan nappaamaan irti.