Ostin tuossa jo muutama kuukausi sitten pojille uudet, samanlaiset ruoka-alustat. Vanhat oli eriparia, ja en voinut vastustaa näitä söpöjä possuja :D Ja ovathan ne kivan kesäisetkin. Pitää varmaan syksyllä ostaa syksyiset, talvella sitten talviset ;D
Meillä on muutenkin ollut nyt häslinkiä ja hötinää tuolla ruokanurkkauksen puolella. Kuvassa olevista märkäruoka/liha kipoista on käytössä enää yksi, Tumpulla. Nämä kipot (tai pienet lasilautasethan noi on) ostin ihan sen takia kun oli aika saada kaikille samanlaiset kipot. Lurkillahan oli erilainen kuin isoilla pojilla. Ja toinen syy näiden ostoon oli se, että Nuu Nuun ja Lurkin ei enää tarvitsisi syödä jokaista lihakimpaletta lattian kautta. Tai Nuu Nuun tapauksessa maton kautta. Selvästi huomasi, että tämä kaksikko haluaa syödä lihat kiposta jossa ei ole korkeaa reunaa. Ajatushan oli hyvä, toteutus ei. Kun ei ole niitä reunoja, lihat ja märkäruuat tippuu sitten muuten vain pois kun syödään.
Joten Nuu Nuu ja Lurkki sai takaisin vanhat kipot (tai Lurkki "peri" Tumpulta vanhan kipon) ja Tumppu on ainut joka syö vielä lasikiposta. Herra kun hotkaisee ruokansa niin nopeasti, että ei ne ehdi kipon reunaa ikinä tavoittamaan <:D
Seuraavaksi Tumppu onkin nyt saamassa Lurkin vanhan kipon, jossa on paljon korkeammat reunat. Jos se hidastaisi edes vähän sitä mahdotonta hotkimista.
Josta päästiin sitten seuraavaan aiheeseen, joka on nyt pitänyt ruokapaikkaa vähän sekaisin sen samaisen pari kuukautta. Tämä Tumpun mahdoton hotkiminen, poika ehtii tyhjäämään oman kipponsa siinä ajassa kun toiset on syöneet vasta hyvä jos puolet. Siinä saa olla sitten koko ajan vahtimassa ja nostamassa Tumppua pois toisten kipoilta. Nuu Nuu häiriintyy heti jos jompi kumpi menee sen apajille, ja lopettaa syömisen siihen. Keksin sitten sellaisen ratkaisun, että Nuu Nuu saa murkinoida omassa rauhassa tuossa sivupöydän päällä. Paljon helpompi vahtia sitten vain yhden kissan ruokarauhaa, entä kahden. :)
Näin nätisti sitten nämä kaksi odottelee koska Nuu Nuu on syönyt.
"Viekö sä syöt sielä?"
"No syökö se?"
"Syö se vissiin ku kuulu vaan maiskutusta. Hitsit ku mää en nää."
"Näkisköhän täältä yhtää paremmin..."
"Ai hitsit nytkö sä lopetit, jäikö sulle jotain?"
"Kuuliksää, saaks tulla jo?"
"Ei se vastaa, nyt mennään!"
"Pah, tyhjä kippo."
"Annas mäki vie tarkistan."
Noin se meni aluksi, Nuu Nuu sai syödä ihan rauhassa, ja sitten vasta nämä kaksi hyppi tarkistamaan kun Nuu Nuu oli tullut pöydältä pois.
Mutta, tuossa Nuu Nuun synttäreillä kuukausi sitten, tuli muutosta tähänkin hommaan. Enää ei jakseta odottaa lattialla, vaan mehän hypätään tänne ns. jonon päähän. Tumppuhan se jaksaa odottaa kiltisti kuten aina (näistäkin kuvista sen näkee, toinen istuu koko ajan kiltisti), mutta eräs tättähäärä ei. Ja onkos se taas yllätys ;D
"Meneeks sulla vie kauan?"
"Ku ei täältä ees näe...Jos tältä puolelta..."
"Mee muualle sieltä!"
"Ai sori."
"Mut ku ei täältäkää sit nää."
"Ääh, nopeempaa nyt, täälä jaksais kauaa odotella."
Odotus palkittiin, ja Lurkki pääsi nuolemaan tyhjää kippoa. Jippii. >:D
Lurkkihan on nyt vasta alkanut hyppimään tuonne pöydälle, päivä päivältä useammin ja useammin tämä riiviö löytyy sieltä (joka tarkoittaa taas sitä, että harvemmin isot siellä sitten enää on). Milloin siellä vain nukutaan, milloin istutaan ja pällistellään, milloin kävellään pöytää päästä päähän nuuskien kaikki mahdollinen.
Ja joka kerta, kun jompikumpi meistä orjista menee keittiöön silloin kun Lurkki on tuolla, sen on pakko huutaa. Joko se on kova "Ka, mä oon tää!" huuto, tai uninen, hento mutta vihainen "Mee pois, mä nukun!" kirkaisu. Toisinaan se on yhtäjaksoista Lurkkimaista kirkumista, silmät isolla täpsyttelee pöytää edestakaisin huudellen. Joskus taas ei kuulu edes ääntä, suu vain käy. xD
Tämähän meni sillä tutulla kaavalla, mitä isot edellä sitä pieni perässä. Tuohan oli vielä täysin kiellettyä aluetta pojille viime marraskuulle asti, kunnes Tumppu yksinkertaisesti vain päätti, että minäpä nyt vain olen tässä. Ja kun poika niin kiltisti, ihan oikeasti vain istui ja oli siellä, annoin periksi ja pöytä ei ollut enää kissavapaata aluetta. Pianhan Tumppu alkoi nukkumaankin siellä.
Ja sitten kerran jäi ruokakaapin ovi hetkeksi auki kun lähdin hakemaan kameraa, ja mikäs oli näky kun tulin takaisin...
"Hihii, eihän se nää jos mä kurkkaan tonne meidän ruokakaappiin..."
"Ihan vähä vaan katon mitä herkkuja me nyt syödään."
Sitten pöydän ilot keksi Nuu Nuu, joka myös ihan vain hengaili ja nukkui siellä. Nuu Nuulta Lurkki ilmeisesti on sitten oppinut tämän huutelunkin. Meinaan Nuu Nuu tervehtii myös aina keittiöön tulijoita, jos tuolla pöydällä sattuu istumaan. Joskus se huutelee siellä yksikseenkin ruokakaappia tuijottaen.
Ja noh, onkos parempaa paikkaa nukkua. Ruokakaappi yläpuolella, ruokapaikka alhaalla. Eipä ainakaan mene ruoka-aika ohi ;D
Ja tietenkin myös Nuu Nuun on aina pakko kurkkia jos kaapinovi on auki. Tämä herrahan ei pahemmin katsele näkeekö kukaan. Se vain menee. >:D
Lurkki parkahan ei oikein tiennyt aluksi mitä siellä "pitää" tehdä, kun sitä sitten toisinaan nostettiin sinne. Ja aluksi se piti myös nostaa sieltä poiskin, kun ei se raukka meinannut tietää minne sieltä pitää hypätä. Matolle, lattialle, ja mistä kohtaa.
Pakkohan se oli kuitenkin sinne aina nostaakin, kun toinen kiersi lattialla rinkiä ja huusi, nousi laatikoita vasten ja selvästi halusi sinne, mutta jostain syystä ei vain mennyt. :D
Nykysin Lurkkia ei sitten tahdo saada sieltä enää pois. Se on kuin bumerangi, kun nostat sen pois, se on samantien siellä taas. Koitappa siinä rauhassa sitten vaikka laittaa mikroon jotain omia pöperöitä, tai muuten vain valmistaa niitä ruokia siinä kun apurina koemaistamassa olisi yksi kappaletta Lurkkeja.
Nuu Nuun ruoka-alusta jää aina joskus pöydälle, ja Lurkin mielestä se on siinä sitä varten, että sen päällä saa nukkua tai istua. Alusta on myös tosi kiva tiputtaa alas tuosta mikron päältä. Kuten myös muitakin tavaroita tuntuu mikron päältä tippuvan kummasti "itsellään" kun Lurkki on lähellä.
"Alas, pois, ei se oo istuma-alusta. Häh, ei ymmärrä?! Mut sori, olis pesuhetki kesken, et jos SÄ vaikka menisit pois..."
Ruokakaapin sisältöä ollaan menossa katsomaan paljon tarkemmin kuin isot, jos siihen vain tulee tilaisuus. Siellä on melkein koko kissa kaapissa.
Leivänpaahdinta ei enää turvallisuussyitä pidetä seinässä jatkuvasti, Lurkki on sinnekin tunkemassa tassujaan, nenäänsä, kieltään jne. Kahvinkeitin on onnistuttu laittamaan kerran päälle, mikron päällä olevien kiikareiden suojapussia on yritetty syödä, meidän kuivaruokakaapin sisltöä on myös aina pakko saada kurkkia, jos sattuu olemaan pöydällä silloin kun sen avaa.
Toisinaan sitä miettii, että olisiko sittenkin vain pitänyt pitää tämäkin pöytä kissavapaana. <:D
1.bmp)
.JPG)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.bmp)