Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Matkataan ajassa taaksepäin, toukokuun loppuun ja Lurkin synttäreille. Päivänsankarihan sai lahjaksi uuden vinkuhiiren, joka ristittiin Vinku Junioriksi.
Käytyään ensin läpi hännän typistämisen, oli aika antaa pojan lahja testiin.
Ensin sitä piti vähän nuuskia.
"Mikäs tää ny on?"
"Voiko sen syödä?"
"Tää näyttää kyllä tutulta, katotaan toiseltaki puolelta..."
"Hmm, joo, just ku Vinku, mutta paljo punasempi."
"Se tarttee siis vähä fiksausta."
"Noh, ny se tippu. Osaiskohan se temppuja, siis että hyppäis tänne takas?"
Aikansa tuolilla päätään roikotettuaan, ja Vingulle kiljuttuaan Lurkki lopulta tajusi, ettei tämä uusikaan Vinku osaa mitään temppuja. Piti siis siirtyä lattialle itse.
"Mä oon iso suuri käärme nimeltä Lurkki, ja mä syön sut nyt!"
"Njääh, se maistuu kumille."
Myöhemmin piti jatkaa testailua.
Mutta elottoman lelun kanssa riehuminen alkoi kyllästyttämään, ja piti etsiä elävä painikaveri. Kukas muukaan kuin Tumppu. :)
Tumppu sitten kunnon kaverina antoi Lurkin voittaa tämän painin, olihan nyt kuitenkin pienen synttärit :)
Mutta ettei ne leikit siihen loppunu, oli vielä myöhemmin vuorossa tietenkin ne kissanminttukarkelot.
Ensimmäinen mintutettu lelu sai kyytiä tähän tyyliin.

Sitten piti testata toistakin vanhaa tuttua...

Ja lopuksi vielä sitä kolmattakin johon suihkutettiin tätä ihanaa ilolitkua >:D
Tumppuhan ei kissanmintusta edelleenkään välitä, mutta Nuu Nuu pääsi nauttimaan näistä huuruista. Tässä meneillään loppu huumaa maton kanssa.
"Nää oli hyvät bileet."
Myös aktiivipallon pyörittelyä oli ohjelmassa, mutta siitä riemusta nyt ei ole kuvia. Päivä oli siis oikein mukava, ja kaikille riitti jotain hauskaa tekemistä. :)