Hellettä pakoon osa 1: viilentymällä

Nyt kun nämä helteet ainakin tällä erää (onnneksi) loppui, niin näyttää pojillakin olevan paljon helpompaa olla. Kuten myös kirjurilla, joka on viimeisen viikon ajan jo toivonut viileämpää ilmaa. Eilen säätietoja katsellessa olin pomppia onnesta kattoon kun luvattiin, että tänään viilenee. Isäntä siinä jo nauroikin, että olen varmaan ainut ihminen joka iloitsee siitä, että helteet loppuu. Noh, tuskin sentään ainut. >:D
Lämmin kesä on tietenkin toivottu ja mieluisa, mutta ei noita helteitä kestä itse pirukaan, ei ainakaan silloin kun asunnon lämpötila pysyy yötä päivää reilusti yli 30 asteen. Ennätys taisi olla 34 astetta.
Ja luontohan tuosta kuivasta ja paahtavasta säästä kärsii eniten. Meidänkin takapiha, jossa vielä viikko sitten oli oikeasti vihreä nurmikko, näyttää tällä hetkellä ruskean laikukkaalta pellolta jossa vähän siellä täällä on tuppo jos toinenkin vihreää. :(
Mutta ettei tämä nyt pelkäksi säästä höpöttelyksi menisi, niin siirrytään poikiin. :)
Kuten otsikosta voi huomata, tämä kirjoitus tulee saamaan myös jatko-osan vähän myöhemmin.
Kun ihmiset voi yrittää viilentää oloaan vähentämällä vaatteita, suihkussa ramppaamalla ja pihalla oleilemalla, niin kissatpa ei voi oikein tehdä noista mitään.
Onneksi on kuitenki keinoja millä auttaa noita karvaturpia. :)
Yksi niistä on tuuletin. Tällä hetkellä meillä on vain yksi pöytätuuletin, joka yöt hurluttelee makkarissa ja päivät se viettää aikansa olkkarissa.
Nuu Nuu on nauttinut siitä eniten, ja paras paikka nautiskeluun onkin ollut tuttu ja turvallinen olkkarin lasipöytä :)
"Ah, viileä tuuli."
Myös viime kesänä tehty verkko-ovi viritys on ollut kovassa käytössä. Se on laitettu paikalleen vasta iltapäivästä, koska huomattiin, että päivällä kun aurinko vielä tuohon parvekkeelle paistaa, ovesta ei ole apua ollenkaan. Oikeastaan päinvastoin, kuumaahan sieltä vain tulee sisään.
Vahtimistahan se tarvitsee edelleen, kun ei ole millään tavalla kiinni missään saranoissa jne, ja tuollaisen hyttysverkon läpi menee kyllä kissa varmana vikkelästi läpi jos vain tahtoo. Eniten sitä vartiointia tarvitseekin Nuu Nuu. Herra on nyt kahteen kertaan onnistunut pujahtamaan parvekkeelle, molemmilla kerroilla silloin kun ovea on vasta laitettu paikalleen. Onneksi molemmilla kerroilla olen kissan saanut äkkiä kiinni, eikä ole tarvinnut sydän kurkussa katsoa kun kissa hyppää kaiteelle.
Kerran jäppinen hermostui tuohon oveen kunnolla, ja yhdellä nykäisyllä saikin sen jo vähän pois paikaltaan. Siinä tuli vipinää isäntäväen kinttuihin, kun yhtäkkiä kuuluu että nyt lähti ovi irti. Onneksi molemmat oltiin vieressä, ja saatiin estettyä herran pakoyritys heti.
"Mitenköhän tosta pääsis läpi niin ettei noi huomaa..."
"Oliskohan tosta hyvä koittaa..."
"Täh, mä mitää suunnittele. Äläs ny äiskä höpise, kunhan haistelin vain raitista ilmaa."
Tumppu taas on saanut ihan oman kylmäpedin. Tuon muovisen kopanhan ostin herralle viime kesänä, ja joulun aikaan laitoin sen pois kun sitä ei oltu käytetty muutamaan kuukauteen. Nyt sen sitten otin taas esille, ja pohjalle laitan aina kuumimpina päivinä kaksi kylmäkallea pyyhkeen sisään. Aluksi Tumppu ei oikein meinannut tajuta taas koko koppaa, mutta äkkiä siitä tulikin lempipaikka taas. Siellä kun käy vaikka hetken aikaa vain istumassa, niin johan taas on tuskattomampi olo. :) Ja massukin on pysynyt kunnossa, muutaman kerran on tullut vähän löysempää pökälettä, kuten myös Nuu Nuulta, mutta onneksi mitään ripulia ja jatkuvaa löysyyttä ei ole ollut.
Ja tietenkin myös Tumppu nauttii isosta räppänästä. :)
Lurkilla ei ole ollut niin tuskaista kun isoilla pojilla, johtuu varmaan myös siitäkin, että turkki on lyhyt. Pieni onkin tuntunut vain nauttivan helteistä. Sitä onkin pitänyt sitten oikein viedä viileämpiin paikkoihin välillä.
Iso räppänä on toki myös Lurkille mieleen. Niin, ainakin jos se päivällä on ollut paikallaan. Siitähän paistaa aurinko niin mukavasti. Mikäs siinä kölliessä.
"Ai häh, miten niin tuu pois siitä auringosta?! No en tuu, ei mun oo kuuma."
"Täs on niin mukavaa olla."
"Kieriä ja kaikkee. Kato ny, vaikka näin."
Joskus siellä sitten on koko kolmikko vierekkäin istumassa, ja välillä ovelle on oikein jonoa.
"No niin Tumppu, eikö se olis jo mun vuoro tulla..."
Myös ikkunalaudalle voi mennä, jos ei lattialla halua könnätä. Ja voihan pojat kun välillä kuuluu kummia ääniäkin pihalta, se sitten on jännää. Tässä kummastellaan naapurin lasten huutoja ja ilakointia.
"Mihinä ne oikein on, näkyykö niitä Tumppu sieltä ylempää?"
"Ei näy, mut kamalaa meteliä ne kyl pitää."
Myös Nuu Nuu ja Lurkki "mahtuu" ovelle yhtä aikaa, vaikka välillä se meinaakin mennä hulinaksi.
"Tulit sitte Nuu Nuu siihen, nyt oli kyllä mun vuoro olla täs."
"Pääs kii ipana ja nauti. Sä muuten oot just siinä kohtaa mistä mä oon päättäny mennä läpi..."
"Ai tonne meinaat mennä tästä?"
"Jep, mä oon käyny sie jo pari kertaa. Se on niitä kiellettyjä paikkoja."
Viime perjantaina meillä oli kunnon kekkerit, viileät sellaiset. Me meinaan poikien kanssa sulatettiin pakastin :D Sinä päivänä keittiö oli suosituin huone, ja etenkin pakastimen edessä ja vieressä oli tunkua.
Lurkki lähti välillä muualle, mutta etenkin Nuu Nuu nautti siitä viileydestä mitä oli tarjolla.
Ja voin sanoa, että myös itse tuli pistettyä leiri pystyyn suoraan pakastimen eteen, kerrankin oli viileää >:D
Viileitä paikkoja on ollut tarjolla myös muitakin. Kylppärin lattia on mukavan kylmä, etenkin sen jälkeen kun ollaan käyty suihkussa. Lurkki on sitä paikkaa käynyt testailemassa kerran jos toisenkin. Sohvalle on laitettu yksi kylmäkalle pyyhkeen ja verkkaritakin alle, se on ollut Nuu Nuulla kovassa käytössä. Myös märkiä ja viileitä pyyhkeitä on laitettu poikien päälle välillä.
Lattioilla on muutenkin nukuttu paljon enemmän mitä esim seinähyllyillä, taikka pöydillä. Ja hyvä niin, onhan tuolla lattialla nyt paljon viilempää olla.
Nesteiden saannista olen pitänyt huolta lisäämällä vettä ainakin kerran päivässä märkäruokiin.
Näillä tavoilla isäntäväki on auttanut poikia (ja itseään) helteillä. Pojilla on toki ne omatkin tavat, niistä (tai siitä) sitten osassa kaksi. :D