Hyvät pöytätavat

Kissoillahan on tunnetusti hyvät pöytätavat. Niin, ainakin meillä silloin kun on kyse poikien omasta ruokailusta. Joka ruuan murunen nouhotaan hyvään talteen ja kupit pestään viimesen päälle hyvin. Toki poikkeuksena löytyy sitten ne kerrat jos kuppiin on ängetty ruokaa jota nyt ei vain haluta syödä. Silloin ne pöperöt jää kyllä nauttimatta, ja Lurkin toimesta ne yritetään vielä peitellä. Kuppien luona käydään kuopimassa mennen tullen tasan niin kauan kunnes minä ne pois laitan.
Myös meidän ihmisten ruokailua pitää seurata vierestä, etenkin tuon meidän isukin (siltä saa melkein aina kerta makupaloja), ja etenkin sillon jos se sattuu syömään oikein ruokapöydässä. Mehän todella harvoin nautitaan päivän pöperöt normaali ihmisten tapaan pöydän ääressä istuen. Syynä on sekin, että syömisestä ei oikein tahdo tulla mitään kun siinä on vähintään yksi kollin rontti koittamassa onneaan, jos vaikka ehtisi nappaamaan haarukasta itselleen sitä pöperöä. Ja heti kun silmä vähääkään välttää, on siellä lautasella joko häntä, tassu tai koko pää. Ja koitappa nostaa kissa pois pöydältä. Se on siellä takaisin silmänräpäyksessä kuin bumerangi, ja entistä innokkaampana maistelemassa sitä mitä minä syön.
Ja jos sattuu käymään niin että pöytä pysyykin tyhjänä kissoista, se ei takaa sitä että saa syödä rauhassa. Ei todellakaan. Yleensä keksivät sitten jotain tihutyötä, tai ottavat kunnon painimatsit niin että jossain välissä on pakko nousta pöydästä katsomaan mitä ne jätkät puuhaa.
Mutta joskus on sitten niitäkin hetkiä, kun pöydässä saa syödä rauhassa, vaikka siinä noita nälkäisiä silmäpareja tujottaakin vieressä. Tässä oiva esimerkki siitä.
Nuu Nuu ja Tumppu seurasi vierestä isukin ruokailua, mutta Lurkki pojalla oli mielessä jotain ihan muuta jota tässä ihmetellään.
"Mitä kuule sä sielä ettit, se ruoka on kyl tää pöydällä?!" "Ai vitsit, meneeks mulla ny ruoka ohi!"

"Mitä se syö, mä en nää täältä?" "Jotaki mihin se törkkäs tota mätitahnaaki, en tie mitä tuo on, mutta tuu itte kattoon."
"Mätitahnaa, ihan oikeestikko! No katos, niin on. Voi vitsist, mä tuun sinne kans.""Ja et muuten varmana tuu tänne. Mee pois sieltä, hus! Mä jään tähä vahtimaan ettet pääse."
"Hei joko se Nuu Nuu siirty pois, voinko mä jo mennä?
Lopulta se Lurkkikin sai mennä pöydälle, Nuu Nuu kun kyllästyi vahtimaan ja lähti pois. Loppu hyvin kaikki hyvin, iskä sai syödä rauhassa ja jokainen sai lopuksi pienet maistiaiset siitä himotusta mätitahnasta. :)
Mutta kuten näkyy, neljän hengen ruokapöytään ei mahdu kuin yksi ihminen kerralla syömään, silloin kun yleisönä on vain kaksi kissaa. Kolmen kanssa onkin jo vaikeampaa.