Lurkki

Viimeisenä sitten Lurkin pentumuisteloita.
Pikkupallero saapui meille 26.9.2006, arviolta ikää oli silloin 4kk. Pentu löytyi rautatieasemalta, jossa oli kerjäämässä ruokaa ja lämmintä nukkumapaikkaa jokaiselta ihmiseltä. Aliravittu, korvapunkkien riivaama ja nälkäinen kuin susi, oli tämä hurmaava pieni pallero kun meille saapui. Vahvan luonteensa näytti heti siinä paikassa, ja ruokaa olisi syöty enemmän mitä sille uskalsin antaa. Kehräys kuului kauas, ja unikin olisi maistunut. Kissa oli heti kuin kotonaan.

Ruokailun jälkeen mentiin vähän arastellen, mutta kuitenkin niin pelottomana ja uteliaana tutkimaan uutta kotia.

Sitten otettiin ensikontaktit uusiin kissatovereihin. Tumppu ei ensin meinannut uskoa, että se on oikeasti ihkaoikea kissa, ja kulki vain ihmeissään toisen perässä. Nuu Nuu toivotti pennun tervetulleeksi kovan sähinän, mouruamisen ja murinan kera. Myös muutamat ”ylä vitoset” herra heitti. Ensimmäinen yö sujui kutakuinkin niin, että Lurkki kävi jokaisen huoneen (ne kokonaiset 2+keittiö ja kylppäri+sauna) moneen kertaan läpi, Tumppu kintereillä. Koomista oli katsoa, kun hämärässä näkyi ensin pienen pieni tumma hahmo, ja ihan perässä kiinni iso musta hahmo. =)

Aamulla pikkuinen löytyikin sitten pienten etsintöjen jälkeen nukkumasta kahvinkeittimen takaa =D Sitten alkoikin parempi tutustuminen uuden kodin rutiineihin ja kissoihin.

Jo ensimmäisten päivien aikana kissan vahva, ylivilkas, ja erittäin utelias, sekä tietyllä tapaa mitään pelkäämätön taistelijaluonne tuli hyvin esiin. Kolme kertaa isomman, ärjyvän Nuu Nuu herran uhot ja päälle käymiset otettiin vastaan kovalla pentu-uholla. Pikkuinen heittäytyi selälleen joka tassu pystyssä kynnet esillä ja hampaat valmiina puremaan. Sitten kun vaara oli ohi, pentu jatkoi leikkejään, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ja se uteliaisuus, se oli jotain niin mahdotonta. Joka paikkaan mentiin laittamaan se pienen pieni pää, jopa vessanpyttyyn piti päästä kurkistelemaan, joka ikinen kerta kun kansi avattiin. Puhumattakaan sitten isojen poikien vessahetkistä, niitäkin oltiin aina menossa tutkimaan heti lähietäisyydeltä. Ja se ruoka, se olisi maistunut kokoajan. Yleensä piti isot pojat ruokkia erikseen, kun tämä vain väkisin oli menossa syömään niidenkin ruokia. Ja poikien ruokailua oli pakko valvoa.

Tumpusta Lurkki sai parhaan kaverin, suojelijan, isoveljen, leikkikaverin, leikkikalun ja tyynyn xD
Nuu Nuun kanssa paremmin tutustuminen vei lähemmäs kolme viikkoa. Mutta tämä ei Lurkin menoa haitannut, se tuntui olevan sille lopuksi vain mukava leikki kun iso herra tulee kouluttamaan heti rankemmin. Lopuksi Nuu Nuukin tajusi, että turha tuolle on uhota, kun ei se usko. Mutta talon pomona sitä sähinää ja murinaa piti kuitenkin jatkaa vielä monta kuukautta, ihan näön vuoksi. =D

Myös Lurkin kasvu ei ole ollut yhtä vauhdikasta kuin Nuu Nuun, painoa sille kyllä kertyi nopeasti lisää, joka olikin vain hyvä asia, mutta muuten kasvu on ollut hidasta.

Ja nähtäväksi jää, kasvaako tämä meidän kääpiö tuosta enää. Tällä hetkellä hienot 2kg painolta pienempi kuin isot pojat, eikä kasvua ole tullut sen jälkeen yhtään, kun mittariin tuli vuosi. Itse en kyllä pistäisi vastaan, jos kissa jäisi näin pieneksi mitä on.

Lurkki on luonteeltaan edelleen sama ylienerginen, yli utelias, touhupaketti höystettynä sopivalla määrällä röyhkeyttä. Todellinen sylivauva jolta riittää rakkautta jokaiselle meidän perheessä. Jos sitä hellyyttä ei tule heti, kissa hakee sen vaikka väkisin xD Uudet ja oudot ihmiset saa pojan arkuuden esiin, ja silloin piilotellaan sängyn alla. Esiin tullaan kuitenkin viimeistään kun kuulee että ruokaa tulee.
Kovan kehräysäänen, ja vieläkin kovemman, kimeän, mutta niin pentumaisen hennon ja erittäin laajan ääniskaalan omaava, ADHD-potilas, joka pitää huolen siitä ettei meiltä vauhti lopu ikinä, eikä matot pysy koskaan suorassa. Tältä kissalta voi odottaa ihan mitä vain. Kaikki mikä on kielletty, on kivaa. Ja kaikki mitä isot pojat tekee, on pakko tehdä perässä. Iso ego pienessä paketissa kuvaa tätä paremmin kuin tuhat sanaa. =) Lurkki on ehtinyt muuttamaan kanssamme kerran. Parin ensimmäisen päivän jälkeen oli kotiutunut jo täysin, ja leluja alettiin kaivelemaan esiin.
Nähtäväksi jää, mitä kaikkea tämä pikkuherra meille vielä keksii vuosien aikana. =)
Muutamia kuvia Lurkista vähän nuorempana.