Koitetaan nyt paremmalla onnella kirjoittaa tämä pitkä postaus. Minähän tämän jo kertaalleen kirjoitin, mutta se katosi kokonaan siinä vaiheessa kun olin sitä julkaisemassa...
Miten paljon voi mahtua 11 päivään? Nähtävästi paljon.
Niin, mutta jos minulta kysytään, niin vastaus on ettei nyt kuitenkaan niin kamalan paljon. Tai siltä se ainakin meinasi tuntua.
Ja miksi tässä nyt höpötellään jostain 11 päivästä. Siksi, että niin pitkän aikaa me oltiin poikien kanssa kotona ilman isäntää tuossa heinäkuun alussa.
Eräällä oli vähän "kummallinen" käsitys siitä, miten kesäloman alku pitäisi viettää, lähtemällä vähän hommiin muualle.
Tämä olikin sitten pisin aika mitä ikinä ollaan yhteen pötköön oltu erossa, ja eniten meinasi huolettaa miten kissat sen ottaa. Etenkin Nuu Nuu ja Lurkki, jotka muuttuvat aina illalla oikein iskän pojiksi. Toki myös Tumpun, sen todellisen iskän pojan reaktio vähän huoletti.
Ikävää lievittämään, laitoin sitten isännän vaatteita vähän sinne tänne. Sohvalta löytyi yksi paita, jonka päällä Nuu Nuu nukkui paljon. Sängylle laitoin myös aina päiväksi yhden paidan, jonka päällää Nuu Nuu ja Lurkki vuorotellen kävivät.
Yhdet housut laitoin makkariin toisen tuolin alle, ja siitä paikasta tuli Tumpulle mieluisa. Lurkin kanssa vielä yhteistuumin tiputtivat sieltä tuolin päältä lisää isännän vaatetta lattialle :)

Ensimmäiset kolme päivää meni hyvin, kunnes poikia alkoi selvästi ikävä vaivaamaan. Oltiin vain omissa oloissa ja äksyiltiin. Poikien piristämiseksi leikittiin sitten laserpointterilla, aktiivipalloa pyöriteltiin ja lelukopan sisältöä leviteltiin ympäri kämppää.
Onneksi pojat löysi myös itse mieluisaa puuhaa. Eräänä vähän sateisena päivänä iloa tarjosi makkarin ikkunalle lennähtänyt perhonen. Nuu Nuu sen huomasi ensimmäisenä.

Paikalle tuli ihmettelemään myös Tumppu.

Joka melkein tajusi mitä se Nuu Nuu tuijottaa ;D
"Mitä sielä on?"

"Mä kyllä mitää nähny..."

"Olisko tuola patterin välissä jotain?!"

"Njääh, ei ollu. En kyllä viekää tajua mitä sä Nuu Nuu tuijotat."

Niin, Tumppu ihan oikeasti ei huomannut koko perhosta <:D Meillä kävi myös vieraita yhtenä päivänä, ja se teki todella hyvää pojille. Kyseessä oli sama pariskunta, joidenka ansiosta Lurkki poika päätyi meille :D Eivät ole sitten kuin kerran käyneet meillä sen jälkeen kun Lurkki muutti taloon, asutaan nykyisin niin kaukana toisistamme. Nuu Nuuhan otti vieraat vastaan taas innolla, kuten aina. Tumppu ja Lurkki eivät pelänneet kumpaakaan, alun pikku ujostelun jälkeen. Kyllähän ne pojat siis vielä muistivat keitä nämä vieraat nyt oli, ja etenkin Lurkki kävi nuuskimassa molempia hyvin innokkaasti :) Tässä Lurkki oli kuullut, että nyt on pian tulossa tuttuja vieraita, ja meni jo odottamaan ovelle. "No joko ne pian tulee, mä en jaksa enää odottaa?!"

Tämän vierailun jälkeen pojat saivat kyllä uutta puhtia ja taas kämpässä vedettiin sitä tuttua rallia :)
Rallien lomassa piti kuitenkin lepäillä ja söpöillä, kuten Tumppu tässä tekee :)

Ja no, kukin tietenkin tyylillään. Etsi kuvasta Lurkki ;D

Suurta viihdettä tarjosi sitten ukkonen! Sitä tässä ollaan koko kesä odoteltu, että koska saataisiin nauttia edes vähän ukkosesta. Pojathan ei sitä pelkää, päin vastoin. Nytkin oli heti isot pojat minun kanssa katsomassa keittiön ikkunasta ulos, ja Tumpun piti jopa mennä kurkkimaan ja haistelemaan tuuletusluukusta.
Myös Lurkki viiletti pöydälle pyörimään. Tai no, enemmänkin hoitamaan turkin pesua.
"No kattokaa te ny vain sinne pihalle, mua ei kiinnosta se meteli."

"Onkohan tää tassu ny varmana puhdas..."

Ukkosen ja pesun jälkeen oli aika leikkiä piilosta. Ja taaskaan kukaan ei näe missä se Lurkki luuraa >:D

Lurkki meni myös löytämään uuden paikan jossa hengailla. Yleensä se vain keskittyy repimään tuolta lehtiä pois pitkin lattiaa, mutta nyt siellä oli sen verran tilaa, että koko kissa mahtui sinne :)

Minä kulutin toisinaan tylsiä ja pitkiä iltoja elokuvia katsellen. Lurkki tahtoi eräs aamu valita minulle illan leffan. Billy Elliot olisi ollut selvästi ykkönen. Poikahan itsekkin on kuin leffan päätähti, tanssiva poika >:D

Päivät ja aamut alkoi käydä vähiin, ja viimeisenä aamuna heräilin vessassa käymään kuuden jälkeen. Ja mikä oli näky olkkarissa. Nuu Nuu ja Tumppu nukkuivat söpösti selät vastakkain. Eivät jaksaneet kuin vähän päätään nostaa kun otin kuvia. Se oli selvä merkki siitä, että ihan oikeesti, eihän me ny vielä herätä ;D

Lurkki nukkui sitten sohvalla kaukosäätimien kanssa. Olisikohan se pieni halunnut katsoa sen Billy Elliotin, kun juuri dvd-soittimen kake siinä pään edessä on. Tai sitten se näkee elokuvaan liittyvää unta ;D

Paljon siis mahtui tapahtumia siihen väliin kun olin poikien kanssa yksin kotona. Mainitsemisen arvoisia on vielä matokuuri (axilur), joka piti antaa jo Lurkin suolitukoksen jälkeen.
Tumpun mahavaivojen takia jätin sen kuitenkin myöhemmälle, koska kyseinen matolääke tahtoo sekoittaa etenkin isojen poikien pötsejä. Tälläkään kertaa ei selvitty ilman oksentelua. Tumppu oksensi kahtena ensimmäisenä päivänä, ja kolmantena päivänä herra kieltäytyi syömästä lääkkeen kokonaan :( Eli Tumpun kohdalla nyt on tulossa uusinta madotus.
Tumppu tiputti Nuu Nuun ruokakipon pöydältä alas, ja se meni rikki. Ilmeisesti se kolahti sitten Tumpun oman kipon reunaan, ja sen takia meni säpäleiksi.
Lurkki alkoi ihan päivittäin hyppimään tiskipöydälle Nuu Nuun tapaan, ja sehän on kielletty paikka. Mutta kun pieni ottaa aina isoista mallia, niin tämä oli odotettavissa että pian sieltä saa olla kahta kissaa komentamassa pois.
Isäntä kun lopulta kotiin tuli, niin se otettiin sitten vastaan vähän hölmistynein ilmein. Tumppu ja Lurkki katsoivat ensin arastellen pienen välimatkan päästä koko miekkosta, Nuu Nuun huutaessa kuin palosireeni viime päivien tapahtumia xD Ensi "järkytys" unohtui nopeasti, kun huomatiin että iskähän toi itselleen ruokaa mukana, ja tuttu kerjäys alkoi. :)
Kaikki meni siis onneksi hyvin, sekä meillä täällä, että isännällä reissullaan :)