Hurja remontti osa 2

Aika paljastaa hurjan remontin kakkosvaihe. Sehän oli sitten isompi muutos, mitä ekassa osassa ollut hyllyjen fiksailu. :)
Kauan odotettu paketti siis saapui lopultakin, kolmen viikon odotuksen jälkeen. Kyseessähän oli poikien joululahja, se isoin ja komein. =)
Ihme kyllä tämä iso pahvilaatikko ei oikein kiinnostanut ketään. Tokihan se sai majailla ensimmäiset kolme päivää vaatehuoneessa, kun sattui tulemaan sitten juuri silloin kun oltiin lähdössä viikonlopuksi sukuloimaan minun kotopuoleen.
Kaiken sen jouluhössötyksen ja muun kiireen keskellä oli sitten aika hinata laatikko esiin, ja koota sieltä paljastuva teline. Tämän näköistä tavaraa laatikossa siis oli.Nuu Nuu ja Tumppu päättivät sitten tulla katsomaan vähän lähempää laatikon sisältöä, ja ennen kaikkea tarkistamaan mitä se isukki oikein alkaa rakentamaan.Kauaahan siinä ei nokka tuhissut, kun teline oli jo melkein kasattu, ja Nuu Nuun oli aika käydä testaamassa uutta kapistusta.
"Ihan kiva, mut eihän tää ny ton vanhan viereen mahdu. Mihin te tän sitte pistätte?" "Miten olis tonne ikkunan eteen?"Sillä välin kun Nuu Nuu testaili ja mietti telineen tulevaa paikkaa, oli Tumppu päättänyt lähteä nukkumaan sänkyyn. Mutta mitäs Lurkki sitten teki, kun ei ollut siinä jaloissa pyörimässä?
No, pikkuinen oli jo edellis iltana iskenyt silmänsä ihan toisenlaiseen puuhun. Se oli käynyt vähän väliä tuijottelemassa ikkunan läpi parvekkeelle tuotua kuusta, ja siellä se makoili ikkunalaudalla koko sen ajan kun me koottiin kiipeilytelinettä.
"Ai tommonen se sitte on. Mut ku ei mua se ny kiinnosta, vaan toi toinen puu. Koska te sen tuotta sisälle?"Nuu Nuun mielenkiinto sitä kohtaan loppui myös siinä vaiheessa kun viimeisetkin osat oli laitettu paikalleen, vanha kiipelyteline siirretty pois ja uusi laitettu sen tilalle. No, jos ei noita kahta kiinnostanut tämä joululahja, niin yhtä kiinnosti. Tumppu heräsi torkuiltaan, ja pitkään ensin nuuskittuaan telinettä, se hyppäsi koittamaan sitä.

"Siis wau, täähän on paljo isompi ku se vanha!"

"Joo kyllä tää kelpaa olla. Ja tuola on vielä tollanen karvahiiriki."
Nuu Nuu kävi välissä etsimässä vanhaa telinettä, ja kun löysi sen, tuli sitten takaisin mielessään yksi iso kysymys...
"Mulla olis vähä kysyttävää näistä teidän jutuista mitä ny teittä."
Ja kuunteliko palvelusväki herraa heti?! Ei, koska ensin oli aika laittaa koko kolmikko testaamaan uusi kiipeilyteline.
Nuu Nuu ei kauaa siinä viihtynyt, se kun oli vähän möksähtänyt tästä muutoksesta. Lurkki taas jäi miettimään, että miten ihmeessä täältä pääsee pois!?!

No eipä tarvinnut kauaa Lurkin miettiä reittiä pois, kun jätkä huomasi jotain paljon mielenkiintoisempaa. Jätti iso tyhjä pahvilaatikko!
Tumppu taas alkoi leikkimään hiirellä joka telineestä roikkui.

Kuka löytää kuvasta Lurkin? >:D

Ei ollut pahvilaatikko nyt kuitenkaan mielenkiintoinen, vaan teline alkoi kiinnostamaan uudestaan.
Kun vain ensin keksisi miten sinne pääsee...
Ja mitäs sitten pitikään tehdä, kun päästiin sinne takaisin? No tietenkin iskeä hampaat tolppaan kiinni. xD
"Mä vähä koitan miltä tää maistuu."

"Hyi kamala, ei se oo syötävää."Mutta mitäs tapahtui sitten sille vanhalle kiipeilytelineelle? No, siitähän se Nuu Nuu oli tulossa juttelemaan aijemmin. Se muutti sitten makkariin. :D Otettiin vain ne toiset tikkaat ja se riippumatto (jota kukaan ei ikinä käyttänyt) pois, ja näin saivat pojat lopultakin kunnon tähystystornin makkarin ikkunalle. Ja Nuu Nuu sai lopultakin vastauksen siihen kysymykseen jota oli jo ennemmin esittämässä: "Jäähän tää nyt tähän?". Kyllä jää. Vähän pitäisi liimailla köyttä takaisin kun ovat sitä onnistuneet repimään irti. :)Ja siitä onkin tullut talon paras paikka, etenkin juuri Nuu Nuun mielestä. Uudessa telineessä ei herraa pahemmin nähdä, kuten osasin vähän aavistaa. Tämä on meinaan tapahtunut ennemminkin.
Palataan ajassa taaksepäin 3 vuotta, siihen päivään kun ensimmäisen kerran vaihdettiin kiipeilytelinettä. Tumppu silloinkin valloitti heti uuden telineen. Mutta entäs Nuu Nuu. Se ei olisi millään halunnut luopua vanhasta, ja mökötti sen päällä. Uusi ei sen mielestä ollut ollenkaan niin kiva kuin se vanha.
Silloin Nuu Nuun kysymykseen. "Jäähän tää nyt tähän?" vastaus oli ei. Silloisessa kämpässä kun ei oikein ollut tilaa kahdelle telineelle. Se pistettiin sitten osiin, josta koppa toimii tänäkin päivänä poikien lelukoppana ja toinen noista makuualustoista on kiinni olkkarin ikkunalaudassa.Kauan aikaa Nuu Nuu boikotoi silloin tuota telinettä, kunnes se lopulta huomasi että sehän onkin ihan jees. Joten odotellaan nyt koska herra tajuaa tämänkin telineen olevan ihan ok. :D

Siinä oli siis rempan kakkos vaihe. Ei ollenkaan meteliä pitävää touhua, mutta muutokset oli sitten sitäkin isompia.

Testaaja Nuu Nuu

Kun kerta saatiin uudet päälliset hyllyihin, niin pitihän ne heti testata. Ja kukas muu sen testauksen tekisi, jos ei Nuu Nuu. Sehän vanhimpana ja pomona tahtoo aina testata kaiken uuden ekana. :)

Ensin piti koittaa miten hyvin kankaat on kiinni.
"Joo, ei repsota eikä näytä lähtevän irtikää. Menee läpi"
Sen jälken Nuu Nuu päätti, että mehän voitais vaihtaa nää repaleiset tapetitki samalla. <:D "Kato jos mä vähä auttasin, ku tää meidän oma remppa on kans vähä kesken. Kiskasen tosta noin vähä lisää." "Tai ootas, pitäskö vetää tuolta ihan ylhäältä asti...""Ai ei me vaihdetakkaa tapetteja vai?! ""Höh, mä niin olisin kyllä ollu sitä mieltä et oltas vaan neki pistetty uusiksi."

"Entäs jos me maalattais toi katto?"
"Jaa ettei sitäkää tehä."
Ja siihen loppui Nuu Nuun mielenkiinto, ja testaus.
"Hyvät on, mut mä häippäsen."
Myös Tumppu ja Lurkki ovat ne testanneet, ja hyviksi todenneet. Rempan osa yksi oli siis onnitunut kaikin puolin. :D Tai ainakin tarkastuksesta on mennyt läpi. ;D

Iloinen jälleentapaaminen jos toinenkin

Meillä koettiin kaksikin iloista jälleentapaamista tuossa ennen joulua. Toki kummatkin loppui vähän huonosti. <=D Tumpulla oli aikoinaan, jo vuosia sitten (siis ennen Lurkin taloon tuloa) sellainen karvalelu. Siitä ei oikein ottanut selvää mitä öttiäistä se esitti, mutta me päätettiin että se on karva-ankka. Se oli Tumpun ehdoton lemppari lelu, sitä noudettiin kun se heitettiin, sen kanssa nukuttiin ja peuhattiin. Jossain välissä Tumppu kuitenkin teki sille sen, jonka se on aina tehnyt kaikille karvaleluille. Nylki siltä päästä karvat, myöhemmin myös jalat sai lähteä. Tuossa pienessä kuvassa se nököttää, vielä hyvin onnellisena, sen näköisenä kun Tumppu siitä halusi. Sittenhän meille tosiaan tuli pieni silppuri nimeltä Lurkki, joka söi (todellakin söi!) tältä Tumpun ankalta loputkin karvat, ja lopulta se repi siltä päänkin irti. Ankka sai siis muuttaa laatikkoon nimeltä "kissojen karanteeni lelut". Siellä se vieläkin on odottamassa, että keksin siitä jotain muuta.
Silloin aikoinaan kun Tumpulle tämän ankan hommasin, ostin niitä kaksi. Tämä toinen on sellaiset 4 vuotta ollut paketissa, odottamassa sitä hetkeä kun Lurkin raatelu ja syömisvimma menee ohi. Niin, me luultiin että se on vain sellainen lyhyt pentuajan vaihe, että kaikki pitää tuhota. No Lurkillahan on jäänyt "vaihde" päälle, ja tämä ankkakin on sitten jäänyt kaappiin makaamaan. Joulusiivoja tehdessä sitten taas tämän uuden ankan löysin, ja päätin ihan vain näyttää Tumpulle sitä. Eihän sen tarvinnut kuin nähdä se, kun poika jo repi sen minun käsistä pahveineen päivineen, ja lähti kuljettamaan sitä suussa ihan niin kuin aikoinaan sitä ankka nro ykköstä. :D Siksi aikaa suostui siitä luopumaan, että sain sen pahvista pois, ja leikkasin päässä olevan kuminauhan irti. Lurkin totta kait piti myös tulla katsomaan, että millä se toinen leikkii, mutta tajusi itsekkin että nyt kannattaa pysyä vähän loitommalla.
Tovin se Tumppu ankalla leikki, kunnes päätti että nyt vois nylkee sen pään. Vuodet kaapissa olivat tehneet liimalle huonoa, ja yhdellä repäisyllä Tumppu onnistui saamaa siltä ensin karvat, ja lopuksi koko pään irti!
Siinä vaiheessa Lurkki kävi salamana karvatolleroiden kimppuun, mutta kävin sen ottamassa pois että Tumppu saa rauhassa leikkiä.

Sanotaanko nyt näin, että lopuksi siinä oli kyllä leikki kaukana. Tumppu antoi ankalle kunnon höykytyksen, voisiko sanoa että Lurkin tyyliin. Siinä ei ehtinyt todellakaa kissaa sanoa, kun karvat alkoi lentämään."Sit mää revin tosta karvat pois...Ja tuola on ne pää karvat, ne on jo irti, hyvä."Ja sitten kun lelu oli nyljetty niin, että jäljellä oli enää paljas kroppa ja räpylät, meinasi Tumppu syödä ne karvat, ihan kuin Lurkki aina tekee!
"Ja sit tää pitää syödä, ihan ku Lurkki söi sen vanhan ankan. Mä haluun tietä maistuukse sit muka hyvältä." "Vai pitäskö mun sittekki ottaa siltä noi räpylätki vie pois..."
Ja tässä vaiheessa katsoin parhaaksi ottaa kaikki lelun rippeet pois. Ja taas meillä on yksi nyljetty ankka, mutta tällä on vielä räpylät tallella. xD Pään tosin taisin heittää roskiin. Sisällä oleva koliseva putkelo pitäisi koittaa hyödyntää johonkin toiseen leluun joskus.

Tältä siis näyttää nyt tämä nyljetty ankka...

...ja ne molemmat. xD Yhdistämällä ne, siitä saisi jopa päällä ja räpylöillä varustetun ankan. :D
Niin päättyi siis meidän ensimmäinen jälleentapaaminen, totaaliseen nylkemiseen. >:D

Toinen jälleentapaaminen oli sitten Lurkilla, ja...No, pitäisikö sanoa Lurkilla, ja sillä toisella Lurkilla. ;D
Vessan seiniä pesin, ja nostin peilin sitten siksi aikaa olkkarin lattialle. Kyseinen peili on aijemminkin tuossa saanut nököttää siivouksen ajan, ja Lurkki on ihmetellyt siellä asuvaa komeeta kollia. ;D Ja nyt se kissa on taas siinä!
"Hei, missä sä oot ollu?""Tuu ny pois sieltä."
Tumppua ei peilissä asuva Lurkki kiinnostanut ja se lähti pois. Tai Tumppuhan nyt tietenkin tajusi mikä on homman nimi. ;) Lurkki taas jatkoi ihmettelyä.
"Vai tuunko mä sinne?"

"Pääseeks sinne tuolta päältä?"

"En mä kyllä tajua kuinka sinne pääsee."
"Ai sinne päin. Mut mähän jo katoin eikä siinä mitää ovee oo."
"Onko sinne sitte joku takaovi?"
"Kuule kaveri, musta tuntuu et sä huijaat, tai sit sä vaan et halua leikkiä mun kans. Oo sie sit."

Ja siihen loppui Lurkin ja oman peilikuvan ihmettely. Kun ei kerta pääse sisään, niin antaa olla. Kumma kaveri tollanen samis kissa. >:D

Jäädään odottamaan seuraavaa tapaamista, ties vaikka sitten pääsis sen kanssa leikkimään. ;D

Hurja remontti osa 1

Aloitetaan tämän vuoden höpinät sitten remontilla. :D Ja edetään vaihe vaiheelta, koska jos laittaisin kaikki samaan postaukseen, tästä tulisi kauhean pitkä. Niin, ja koska tämä meidän remppa ei itse asiassa ole vieläkään valmis. Yksi, tai kaksi juttua siitä vielä puuttuu.

Palataan taaksepäin muutama viikko, tuonne joulukuun puoliväliin. Rauhallisesta aamupäivästä tuli poikien mielestä ihan kauhee. Tai no, ainakin kahden mielestä. ;D
Poikien seinähyllythän näytti ennen tältä, siniruudulliselta. Parin vuoden aikana nämä päälliset on saanu jos jonkinlaista käsittelyä, niin kynsistä ja hampaista aina karvapallo oksennuksiin. Ne oli vähän sieltä sun täältä repeytyny ja muuten vain heikolla hapella. Oli siis aika vaihtaa ne uusiin ja kestävämpiin. Ja paljon hienompiin. =)
Homma olisi ollut paljon helpompi, jos hyllyt olisi saanut seinästä irti, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Vanhojen kankaiden pois repiminen ei ollut kuitenkaan temppu eikä mikään, parilla kiskaisulla hyllyt näytti tältä.Ja eihän se nyt olisi remppa eikä mikään, jos minulla ei olisi edes yhtä pikkuapuria. Toki se apuri voisi olla edes vähän iloisemman näköinen. xD"Mä en nyt tosiaankaa tajuu, et minkä takia sä rikot meidän hyllyjä. Mä ainakaa en ala nukkuun kovalla levyllä!"Selvästikkin suutahtaneena Tumppu katsoi parhaakseen lähteä pois siinä vaiheessa kun otin esiin työkaluja. Jostain kumman syystä muuten silloin kun minulla on joku työkalu kädessä, pojat lähtee salamana karkuun. Mutta jos toi isukki rehaa työkalupakin esiin, niin johan ollaan heti katsomassa, että mitä se tekee. xD Nainen ja työkalut ei kait kissojenkaan mielestä ole turvallinen yhdistelmä. ;D
Mutta palataan takaisin aiheeseen. Uusien kankaiden laitto oli loppu peleissä helppoa, ja homma sujui hyvin. Kun sain ylähyllyn valmiiksi, oli tauon paikka. Niittipyssyn paukuttelusta kun alkaa korvat soimaan itse kullakin.Päätin sitten katsoa mitä ne pojat tekee. Nuu Nuu nukkui ikkunalaudalla, sitä ei pauke häirinnyt.Mutta nämä kaksi oli katsonut parhaakseen lähteä pakoon niittipyssyn kanssa riehuvaa äiskää, ja sängystähän ne löytyi.
"Lurkki, pidä ne silmät kii ja oo niin ku nukkusit. Se voi olla vaarallinen ku sil on se paukekone!"Jätin toiset sitten rauhassa nukkumaan ja tein hommat loppuun.
Ja tältä ne hyllyt lopulta näyttää. Pirtsakan vihreät, pehmeät ja todella hienot. =)Siinä oli siis vaihe yksi, tässä meidän hurjassa remontissa. ;D Jäimme odottamaan vaiheen kaksi tykötarpeita, jotka saapuikin sitten pitkän odottelun jälkeen, pari päivää myöhemmin. Siitä sitten jatketaan hurja remontti osa kakkosessa. :D Väliin tulee pari muuta päivitystä, koitan nyt saada ripeällä tahdilla tekstiä ulos, että saadaan taas blogi ajantasalle. :)